keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Odottavan aika on jälleen kerran pitkä...

Hei taas!

Tupunalle tuli menestystä Turun kissanäyttelyiden avoimesta luokasta! Se voitti sertikisan ja sai sertinsä ja samalla se oli myös värin paras eli BIV! Todella hyvä saavutus pikkukissalta, joka näyttää kotona niin vaatimattomalta ja tummalta, kun sitä vertaa meidän mummokissa Enniin.

Kuten kuvasta näkyy syöminen on mukavaa edelleen


Pentuesuunnitelmat ovat taas nytkähtäneet askeleen verran eteenpäin, koska ainakin Tupunalla on nyt ollut ensimmäinen kiima. Hieman sai miettiä, että mikä sillä nyt on kun piti kiehnätä ja muuta, mutta kiimalta se ainakin parin päivän ajan vaikutti. Nyt näyttäisi siis siltä, että Tupuna pitäisi astuttaa seuraavan vuoden alussa, kunhan uutta kiimaa pukkaisi... Tätä kiimaa siis on tässä syksyn päivät jo odoteltu, eli siksi tämä on hyvin mieleinen uutinen.

Tupuna, pikkukisu


Olin tuossa työmatkalla ja bongasin mitä ihanimman jouluneuleen, ja eihän sitä voinut olla ostamatta! Tupuna ja neuleen kissa ovat aivan kuin kaksi marjaa, vai mitä?


Lopuksi vielä rauhaisaa joulun odotusta kaikille ja ihanaa uutta vuotta. Minulla on toiveet jo uudessa vuodessa, ja toivon, että kaikki menee hyvin ja tammikuussa 2016 meiltä löytyy jotain raidallista ja sinisilmäistä kotoa! Ja toivottavasti se tulee toimeen nykyisten kisukamujen kanssa. ;)


Hyvää joulua kaikille ja rauhaisaa uutta vuotta 2016!





sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syksy tulee ja aika rientää....jälleen...

Hei taas!

Nyt on jo lokakuu ja aika on taas mennyt kuin siivillä. Pikkukisu Tupuna on kasvanut kauhiasti ja menee seuraavan kerran näyttelyihin jo avoimeen luokkaan! Kunhan tosiaan pääsisin nyt edes näyttelyihin. Olin jo ilmoittanut kissan Rurokkiin, mutta valitettavasti Tupunalle tuli kauhea silmätulehdus juuri tuolloin, joten emme päässeet näyttelyihin. Nyt olen katsellut seuraavia näyttelyitä ja tällä hetkellä ne täyttyvät niin nopeasti, että ei meinaa keretä kissaa ilmottaa! Seuraavan kerran pitäisi mennä Turkuun, luultavasti sunnuntaiksi. Kunhan saisin nyt vain ilmoitettua kisun sinne, ennenkuin näyttely täyttyy. Tupuna on varsin sievä pikkukissa, mutta sen naamion väri saisi olla parempi. Tuntuu siltä, että naamio meni vähän huonommaksi sairastamisen jälkeen, joten en tiedä voihan nuo valkoiset karvat olla jotain stressireaktiotakin, mene ja tiedä...



Laitettiin taas kylpyammeen lämmitys päälle ja selkesti kissat ovat huomanneet tämän. Kaikki lähestulkoon jonottavat pääsyä lämmitetyn ammeen päälle. :)

Ykä on nyt leikattu ja toivottavasti saamme vielä 2 pentuetta, joissa Ykä on isänä! Ykä meni kollittelusta tai siitä johtuneesta syömättömyydestä todella huonoon kuntoon ja joutui ihan nesteytykseen asti, joten päätin, että nämä pentueet saavat olla viimeiset. Syyskuun viimeisellä viikolla Ykältä lähtivät kulkuset ja se voi hyvin kastraattina. Tämän lisäksi Ykän elämää on rikastuttanu nyt Ykän pentu X, joka on aivan ihastuttava tapaus! Kävin katsomassa Ykää ja tässä pari otosta! Tässä myös pari otosta Ykän pennusta, ei se omena kauhean kauas puusta putoa?

Isä-mies Ykä


Ykän kaveri, mini-me



Kasvattajarintamalla myös kuhisee, koska minulla on hieman tuontisuunnitelmia! Jos kaikki menee putkeen, niin saatte lisätietoja uudesta tulokkaasta tammikuussa!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kissanäyttelyt: KES-KIS ja SUROK

Hei taas!

Tupunan ensimmäiset näyttelyt KES-KIS:ssä menivät loistavasti, lauantaina pikkukisu oli EX1 ja sunnuntaina EX1 ja tuomarin paras (NOM)! Sunnuntain paneelissa oli vastassa kaunis valkoinen balineesi, joka vei voitoin, mutta pikkukisu käyttäytyi niin mallikkaasti, että ei haittaa tuo ollenkaan. Puskutraktori nimensä mukaisesti halusi vain olla sylissä paijattavana. Ei minkäänlaista merkkiäkään stressaamisesta! Lauantaina mukaan tullut Kide oli vähän toista maata ja jännitti hirmuisasti. Tästä huolimatta Kide valmistui Premioriksi (eihän siinä mennyt kuin 8 vuotta :))! Tässä parit kuvat kisuista KES-KIS:stä


Kide menestyi sekä veteraaneissa ja sai Premier-tittelinsä!


Tupunan mielestä EX1 ruusuke maistuu hyvältä ja omistajan mielestä kultahippu skumppa!


Tämän lisäksi käytiin nyt sitten Surokissa yhtenä päivänä Hämeenlinnassa. Olisin ilmoittanut kisut molemmille päiville, mutta lauantai oli mennyt jo täyteen niin onneksi kisut pääsivät sunnuntaiksi näyttelyyn. Ykällä ei ollut maailman paras päivä ja hänestä kyllä näki sen. Sertinsä hän sai, mutta tuomari ei halunnut kisua tuomarin paras valintaan, koska Ykä oli niin pahalla päällä. Hyvä päätös tuomarilta ja Ykäkin sai sitten loppupäivän saidatella rauhassa. Tupuna oli täysin Ykän vastakohta ja jännityksestä huolimatta pysyi koko päivän puskutraktorina! <3 Ja menestystä tuli myös: pikkukisu oli EX1 ja tuomarin paras pentu (NOM) ja tämän lisäksi vielä värin paras (BIV) kovassa seurassa! Aivan mahtavaa pikkukisulta!


Hähhää, lällälää, mä näytän sulle kieltä!


Josko mä nyt saisin sen lelun kiinni?


Pikkukisu ei jaksanut poseerata enää ruusukkeiden kanssa


Yksy-pyksyllä ei ollut paras päivä, märisijä sturdissa

Lopuksi vielä pari edustuskuvaa pikkukisusta paneelissa, jossa Tessa otti kuvia


Moikka, mä oon Tupuna, kuka sä oot?


Siniset säihkysilmät ja katse kaukaisuuteen

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Niin se aika rientää ja bloggaaminen unohtui...

Hei taas pitkästä aikaa!

On muka ollut niin kiire, että en ole kerennyt tännekkään kirjoittaa. No edelleen parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Paljon on tapahtunut tässä välissä. Ensinnäkin pojat ovat muuttaneet uuteen kotiinsa. Kyllä, luit oikein, kotiinsa. Kävi niin ihanasti, että pennuille löytyi yhteinen koti ja ovat olleet hyvin tyytyväisiä, että ottivat molemmat, eivätkä vain yhtä. Kuulemma ovat niin seurallisia ja leikkivät toistensa kanssa koko ajan, että olisi ollut melkein sääli erottaa pojat. Minulle tämä oli todellinen helpotus, koska minä tiedän millainen riippakivi ainoana kissana siamilainen/itämainen osaa olla. Pojat ovat viihtyneet paremmin kuin hyvin ja olen todella onnellinen ensinnäkin siitä, että päätyivät samaan kotiin ja vielä enemmän vielä siitä, että uusi koti on mitä parhain ja siellä kissoista pidetään hyvin huolta. Tässä kuvassa vielä kaikki kolme ennen poikien lähtöä uusiin koteihin.


Tämän lisäksi Töppösen sijoitussopimus päättyi ja se muutti kastraattikissaksi Tarjan luokse Turkuun. Töppesen luonne on kultaa ja se hoiti pennut erinomaisesti. Onneksi Tupuna jäi meille kotiin, niin ikävä ei ollut niin paha, ja siitäkin on kuoriutunut aikasmoinen leidi! Tässä pari hieman päivitetympää kuvaa Tupunasta, tänä viikonloppuna käydään myös ensikertaa näyttelyssä!

                                       Tarkkana!                                       Meidän rahka-ahne SYS

Mitä asiaa, meitsillä oli juuri menossa kauneusunet!

Mennään tosiaan Kes-Kisin näyttelyyn Jämsään ja siellä sitten saadaan hieman palautetta neidin ulkonäöstä ja katsellaan miten puskutraktori pärjää muiden kissojen vilinässä. Myös Kide lähtee mukaan, jos se vaikka hieman auttaisi pikkukissaa ensimmäistä kertaa näyttelyissä.

Tämän lisäksi kollirintamalla tapahtuu, eli Viitakon Ykä valmistui International Championiksi Tallinnassa vappuna! Hieno saavutus Ykälle ja Jenaille! Olin ensimmäistä kertaa Tallinnassa näyttelyissä ja Jenai suostui tulemaan mukaan! Nyt sekin on koettu ja on helpompi lähteä uudelleen jos on tarvetta. Ykä on kauheasti miehistynyt ja näyttelyissä kiinnosti vain tytöt tällä kertaa. Täytyi ison miehen myös uhitella pojille, mutta muuten se käyttäytyi varsin mallikkaasti.

Ykä chillailee hytissä


IC Ykä Tallinnassa

IC-tittelin lisäksi on tapahtunut muutakin merkittävää! Ykästä on tullut ISÄ! Twist-Tiramisun kissalan Twist-Tiramisun Rapunzel pyöräytti 4 poikaa, joiden isinä on meidän Ykä! Mahtava saavutus, mutta nyt kun miehuus on saavutettu on myös pissiminen alkanut lisääntymään, joten kuumeisesti, etsin Ykälle nyt pure simskutyttöä, joka olisi vielä kiimassakin.

Luultavasti ilmoitan seuraavaksi kissoja Hämeenlinnan Surokin näyttelyyn. Täytyy katsoa ketkä sinne lähtevät mukaan, veikkaan Ykää ja Tupunaa. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pentujen kodit tiedossa!

Hei jälleen kerran!

Pennuista ei ole tullut hirveästi kyselyitä, mutta kyselyt, joita on tullut ovat olleet mukavia. Itseasissa kävin niinkin mukavasti, että molemmat pojat löysivät yhteisen kodin. Tämän lisäksi sovittiin uuden omistajan kanssa, että varhaiskastroin molemmat pojat, koska ne menevät lemmikeiksi. Tällä tavoin pennut pääsevät uuteen kotiin jo valmiiksi leikattuna, eikä minun tarvitse stressata myöhemmin siitä, onko ne leikattu vai ei. Tämän lisäksi jätän pentueesta tytön itselleni, jonka kanssa on sitten tarkoitus käydä näyttelyissä ja myöhemmin saada pentujakin aikaiseksi. :)

Sitten muihin pentukuulumisiin, eli pennut jatkavat kasvamistaan ja ovat jo noin 1 kg painoisia möllyköitä. Lupulla oli paha silmätulehdus, johon tarvittiin kahta eri antibiootti pidempinä kuureina (10 päivää). Uusin antibioottikuuri auttoi ja nyt silmät näyttävät terveiltä. Tämän vuoksi pentujen rokottaminen on hieman viivästynyt ja ne rokoitetaan ensimmäisen kerran toivottavasti niiden ollessa 11 viikkoa. Tämän lisäksi pentujen rekkarit ovat saapuneet ja Lupun väri muuttui sinitabbynaamiosta ruskeatabbynaamioksi.  Pennuista on tullut yksiä riiviöitä; ne säntäilevät sinne tänne, purevat varpaasta ja riekkuvat sohvassa tai raapimispuussa. Tässä pentujen tyylinäytteet leikkiessä!

Mä syön tän juuttinarun ny!

Tai sit mä vaan kiusaan siskoa!

Mamma valvoo pentujen leikkejä


Leikkien lomassa täytyy vähän peseytyä...

...jotta jaksaa taas seurata lelua tikkana!

Hei mä kiipeen 1

Hei mä kiipeen 2

Pentu putkessa

Mamman kanssa katsellaan ulos

Seurataan huiskalelua

Kaikki kolme pesässä

Yksi lähti ja pojat jäi

Mä syön tän pesän!

Tämä postaus oli enemmän kuvapainoitteinen, mutta toisaalta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai miten se meni? Tässä kaikki tällä kertaa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Pienempiä vierailijoita ja pentujen reaktiot

Hei jälleen kerran, vain viikko on kulunut edellisestä päivityksestä ja kaikki pennut syövät tällä hetkellä ruokaa ja painot vain nousevat. Pienenä tai hieman isompana riesana on nyt ollut pentujen vatsat, jotka ovat löysällä. Kaikki saavat maitohappoja ja silti riesana on ripulia :/ Veikkaisin, että Töppösellä alkaa kohta kiima ja äidin maito on mennyt vähän huonoksi ja ärsyttää pentujen mahaa. 

Tänään meillä kävi pienempiä vieraita; siskon 3- ja 5-vuotiaat lapset. Pennut olivat aluksi hieman varautuneita, mutta yllättävän nopeasti pennut olivat sujut lasten kanssa ja lapset saivat kannella niitä ympäri kämppää. Pennut eivät välittäneet, vaikka kanto-otteet eivät olleet aina kovin pehmoisia tai, että silittäminen tapahtui vastakarvaan. Tässä kaksi kuvaa lapsista ja pennuista.



 Hupu ja Lupu viihtyivät tyttöjen sylissä

Tämän lisäksi Enni ja Töppönen tulevat hyvin toimeen ja yksissä tuumin pitävät pentuja silmällä. Ennin vastuulle on tullut enimmässä määrin pentujen kanssa leikkiminen ja touhuaminen, mamma kun haluaa olla enemmän paijattavana tai muuten vain tuulettua, kun pääsee pois pentuhuoneesta. Enni on kyllä todella huomaavainen pentujen kanssa ja jaksaa leikkiä niiden kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Enni on päässyt myös penturuuan makuun, joten se on saanut vähän lisää massaa ja karvakin tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Lisäksi myös Kideen astma on reagoinut uusiin lääkkeisiin ja yskiminen on hieman vähentynyt. Toivottavasti lääkkeet vaikuttavat jatkossakin ja saataisiin yskiminen kokonaan loppumaan. 


Mamma ja mummo pitävät huolta siitä, että lapset leikkivät pentujen kanssa nätisti!

Lisäilin pentueet kansioon myös 7-viikkoiskuvat. Lopuksi pennut ovat saaneet viralliset nimet! Joulupennuista tuli koodinimien johdosta Ankkalinna-pentue ja pennut rekisteröitiin nimillä; Viitakon Taikaviitta (Hupu), Viitakon Heimo Huima (Lupu) ja Viitakon Matami Mimmi (Tupuna). Minulla oli kasvattajanimeä hankkiessa yhtenä vaihtoehtona Taikaviitan kissala, johtuen kummityttö Taikasta ja sukunimi olisi jotenkin tullut myös nimestä mutkan kautta esille. :) Tämä nimi oli kuitenkin jo varattu ja Aku Ankka-sarjakuvien ystävänä nämä nimet oli helppo keksiä pennuille ja mielestäni ne kuvastavat hyvin niiden luonteita.





lauantai 7. helmikuuta 2015

3 viikkoa vierähti nopeasti, paaaaljooon kuulumisia!

Hei pitkän ajan jälkeen, ainakin näin pentujen kehitystä seuranneena tuntuu, että aikaa olisi kulunut vieläkin enemmän! 3 viikkoa sitten pennut vielä lähinnä mönkivät pesässä, söivät ja nukkuivat. Nyt niistä on kehittynyt aktiivisia termiittejä, jotka juuri oppivat vielä kiipeämään sänkyyn terrorisoimaan kasvattajaa myös nukkuessa. :) Blogin pentuosioon päivitetty pentujen kuvat 4, 5 ja 6 viikkoisina.

Paljon on sattunut ja tapahtunut 3 viikossa. Lupu alkoi maistelemaan ruokaa ollessaan jo 3 viikkoa ja sen ruokahalukin näyttää olevan enemmän kuin mainio, kun vertaa sisaruksiin. Tällä hetkellä kaikki pennut ovat lähinnä syöneet baby pateeta, mutta Lupu on käynyt jo äitin ruokakupilla ja tänään maisteli pakastettua hiirenpoikasta, jota isot kissat vain päätyivät haistelemaan. :) Ja ruokaahan menee... Mamman ruokahalu tuntuu olevan pohjaton ja kun siihen päälle lisää pentujen ruuan määrän niin oli ihan hyvä tilailla suuri määrä ruokaa Zooplussalta. Tässä pari kuvaa ruokakuormasta, joka tuli tilattua.

Baby pateeta pennuille, toivottavasti nää kestäisi kuukauden päivät

Muuta ruokaa mammalle, mummulle ja sille yhdelle itikselle, purkkeja piisaa...

Onneksi kaikki ruoka mahtui kaappiin ja vielä suht siististi!

Sunnuntaikappale baby pateissa, pitäisiköhän tästä reklamoida? :)

Nyt myös kun pennut ovat siirtyneet kiinteään ruokaan, niin mukavaa lisätehostetta päiviin on tuonut "pissat/kakat väärissä paikoissa"- rumba. Kolmannen viikon lopussa ensimmäinen pissalammikko löytyi lattialta ja sen siivottuani huomasin, että strudipesään oli taidettu tehdä yhdet, jos useammatkin pisut. Lisää siivoamista ja pesukoneeseen pyörimään sturdipesän pehmikkeet. Ja uudet pyyhkeet ja muut pehmikkeet tilalle. Tämän lisäksi hiekkalaatikoita pennuille ja yritys saada ne ymmärtämään, että sinne voi tehdä ne pissat. Pissat löytyivät tämän jälkeen sekä hiekkalaatikosta ja parina iltana myös sturdista ja lattialla olleesta päiväpeitoista, joten  pesukone pyörimään jälleen. Pentujen ollessa 5 viikkoa ja useiden pesukoneellisten jälkeen sturdipesä lähti pentuhuoneesta ja VOILÀ kaikki pennut alkoivat käydä useammin hiekkiksellä pissalla. Kakkojen suhteen olen näistä pennuista hyvinkin positiivisesti yllättynyt, koska vain yhdet ripulit olen siivonnut lattialta, muuten ne on tehty hiekkiksiin. Nyt kun pennut pääsevät sänkyyn niin pidetän sormet ristissä, että mukava pehmeä alusta ei aja niitä pissailemaan sänkyyn.

Pentujen aktiivisuustaso on kasvanut aivan uusiin ulottuvuuksiin, ne yrittävät päästä pentuhuoneesta pois aina kun on mahdollista ja rellestävät häntä putkella huoneesta toiseen. Välillä täytyy myös juosta sivuttain kylki edellä, jos lähellä on jotain pelottavaa. Aamulla kun laittaa jalat maahan sängystä, Tupuna juoksee jalkoihin ja alkaa maistella niitä, tai yrittää kiivetä pyjaman housuja pitkin sänkyyn. Lelut ovat ihan pop juttu ja varsinkin piipunrassit, jotka ovat niin arvokkaita, että toisille pitää murista, etteivät ne vie niitä pois. :) 

Nyt mä vähän tassutan tota mitä sä pidät kädessä... (Lupu)

Tää on mun lelu, älä tuu yhtään lähemmäs! (Lupu ja Tupuna)

Mä löysin tälläisen mukavan piilopaikan, jonne muut ei pääsekkään. (Lupu)

Oisko sulla siellä jotain hyvää mulle? :P

Mä niin annan kyytiä tälle pyyhkeelle... (Hupu)

Mamman kanssa voi välillä myös posettaa (Hupu, Tupuna, Töppönen)

Nyt mä niin saan kiinni tosta sun hännästä! (Töppönen, Lupu)

Jatkuva leikkiminen onneksi väsyttää pennut ennemmin tai myöhemmin...

Pentujen luonteet ovat myös alkaneet hahmottua entistä paremmin. Tupuna on joukon rämäpää ja aina ensimmäisen joka paikassa. Tämän lisäksi se tuntuu olevan myös aikamoinen jäärä, joka tekee asiat niin kuin tahtoo ja ilmoittaa, jos joku ei ole kivaa (esimerkiksi kynsien leikkaaminen on tällä hetkellä ihan tyhmä juttu). Lupu on edelleen chilli kaveri, jolla on iso ruokahalu. Se myös tarkkailee tilannetta hieman kauempaa, mutta on silti suht peloton. Hupu taasen tuntuu ajattelevan, että kaikessa on joku taka-ajatus ja hyvin varovainen uusien asioiden kanssa. Tämän lisäksi se on myös äänekkäin pennuista ja pyytää kovaan ääneen esimerkiksi ruokaa ruoka-aikoina. Luonteiden lisäksi värit ovat hahmottuneet, eli Tupuna on ruskeanaamio (Sia n), Hupu ruskeatabbynaamio (Sia n 21) ja Lupu sinitabbynaamio (Sia a 21). Nyt pitäisi vielä miettiä pennuille niiden viralliset nimet, koska rekisteröinti pitää tehdä ennen 8 viikon ikää. Siinäpä onkin vielä sitten tekemistä.

Lopuksi vielä kastraatitkin ovat päässeet mukaan pentujen hoivaamiseen. Mummo-Enni on ollut tosi huolehtivainen ja jo pidempään halunnut hoitaa pentuja, mutta nyt myös Kide on alkanut sietämään pentuja. Välillä tietysti Kideen pitää sähistä varmuuden vuoksi pennuille, mutta se noissa pennuissa onkin tosia ihanaa, kun ne eivät oikein tuosta Kideen sähinästä välitä, vaan yrittävät päästä sen jälkeen vielä lähemmäs :)


Kide-tädin kanssa raapimispuussa (Lupu)

Pentujen hoitaminen on mummo-kissan parasta puuhaa...


...,mutta rankka pentujen hoitaminen vaatii myös rentoutumista...

...ja lepoa kissakaverin kanssa!