Viitakko pentusia horisointissa!

Hei!

Viikot ovat jälleen vierineet ja voin ilolla kertoa, että meille on suurella todennäköisyydellä tulossa pentusia!

Tupuna näyttäisi olevan raskaasti tiineenä, joten pentuja odotellaan syntyväksi lokakuussa! Tiineysultrassa ei olla tytön kanssa käyty, joten pentujen lukumäärä on tässä vaiheessa mysteeri, mutta toivottavasti siellä nyt edes on porukkaa, eikä kissa ole valeraskaana.  Tässä parit kuvat odottavasta mammasta!

Ennen astutusta....

....ja 5 vko astutuksen jälkeen 

Tuleva mamma venyttelee!

Valitettavasti Jenkingsin astutus ei onnistunut ja kaiken kukkuraksi kissa sairastui kohtutulehdukseen! Tällä hetkellä Jenkings voi hyvin ja on antibioottikuurilla, mutta vaara ei ole vielä ohi ja kontrolliultraus on vielä edessä. Nyt pitää pitää peukut pystyssä, että saataisiin Jenkings kuntoon ja toivottavasti myös tiineeksi!

6 kk hiljaiselon jälkeen vihdoin uusia kuulumisia

Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt aikaa jo 6 kk, joka taitaa olla pisin väli tämän sivuston ylläpidossa. Tässä välissä on sattunut ja tapahtunut paljon sekä kissojen osalta ja muutenkin perheen sisällä.

Suurin mullistus kissojen arkeen on kesäkuussa meille syntynyt tyttövauva, jonka kasvamista mahassa ei kukaan kissa tainnut älytä. Kisut tuntuivat olevan tyytyväisiä, kun useampi heistä mahtui nukkumaan kasvattajan päälle yhtäaikaa. :) Kissat ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan kiinnostuneina, mutta selkeästi se on myös lisännyt hieman jännitteitä kissojen välillä, joten feliway on pöhöttänyt asunnossa heti vauvan tulon jälkeen. Suurin ongelma vauvassa tuntuu olevan se, että itkiessään vauva kuulostaa hyvin paljon stressaantuneelta kissalta, ja tämä ajaa kissat etsimään syyllistä toisista kissoista ja täten johtaa jännitteisiin toisten välillä. Nyt 6 vko jälkeen kisut ovat alkaneet tottua vauvan itkuun ja tuntuvat jo hieman ymmärtävän, että tuo ääni lähtee tuosta ihmeellisestä pienestä ihmisestä. Eniten kissoja on miellyttänyt uusien nukkumapaikkojen ilmestyminen huusholliin. Varsinkin Jenkings on ottanut uudet nukkumapaikat ja uuden tulokkaan haltuun. :)

Nämä uudet nukkumapaikat on tosi kivoja!

Toi vauva on mukavan lämmin, kai tähän saa mennä nukkumaan?

Jo ennen vauvan syntymää kissalassa on sattunut ja tapahtunut. Jenkings kävi CFA-näyttelyissä Riihimäellä ja omistaja sai uusia kokemuksia erilaisesta näyttelyjärjestelystä. CFA-näyttelyissä kissaa ei itse esitellä tuomarille vaan kissa viedään numerollaan häkkiin, josta tuomari ottaa sen arvosteluun. Jenkings oli ainoa aikuinen colorpoint shorthair, joten se sai rodun parhaan tittelin jokaisesta 6 kehästä ja on näin olleen CFA Champion. Valitettavasti kisu ei saanut Champion (tai jotain) pisteitä, koska sen olisi pitänyt voittaa muita kissoja ja rotunsa ainoana edustajana tämä ei ollut rodun sisällä mahdollista. CFA:ssa jokainen tuomari myös valitsee kaikista arvostelemistaan kissoista 10 parasta, ja nämä saavat myös pisteitä, koska voittavat muita kissoja, jotka eivät tule valituksi. Oma kisuni ei tuonne kuitenkaan yltänyt, joten tämänkin vuoksi pistesaldo jäi nollille. Näyttelyistä jäi positiivinen fiilis, vaikka arvostelun puuttuminen hieman ärsytti. Tuomari siis arvostelee kissan, mutta omistaja ei saa siitä mitään seteliä tai kuule arvostelua, koska yleensä tuomarit arvostelevat suullisesti vain 10 parasta kissaansa. Jos kissasi siis ei ole missään kehässä 10 parhaan joukossa arvostelut jäävät väliin. Tuomareilta voisi kyllä kyllä näyttelyn lomassa kysyä mielipidettä kissasta, mutta Fifessä tämä on kiellettyä ja tuntui siksi väärältä. Overall, voisin käydä vielä uudelleen, mutta jotenkin Fife-näyttelyihin tottuneena ne toimivat mielestäni paremmin.

Täällä mä odotan arvosteluun pääsyä

Arvostelussa eri kehissä

Tää mun pesä on ihana turvapaikka omassa häkissä!

CFA-kokemuksen lisäksi olen käynyt Fife-näyttelyissä Tupunan ja Jenkingsin kanssa. Tupuna sai viimeisen Champion titteliin kuuluvan sertinsä Pirokin näyttelyissä Tampereella toukokuussa! Samassa näyttelyssä Jenkings sai ensimmäisen sertinsä ja samalla depytoi Fife-näyttelyissä. Molempien kissojen väritystä ja turkkia kehuttiin. Silmät olivat molemmilla liian dominoivat (varmaan liian isot ja pyöreät) ja korvat olisivat saaneet olla isommat ja alempana. Hyvä fiilis jäi arvosteluista ja molemmat kisut olivat nätisti näyttelyissä! Viimeisin näyttely, jossa Jenkings esiintyi oli vain pari päivää sitten Surokin kaapelitehtaan näyttelyissä. Siellä Jenkings sai viimeiset sertinsä ja valmistui Championiksi! Tällä kertaa kehuja tuli upeasta, sileästä turkista ja mahtavista sinisistä silmistä. TP-valintoihin Jenkings ei yltänyt, mutta se ei minua haitannut. Tämän lisäksi toinen tuomari huomautti Jenkingsin väristä, että se ei ole klassinen tabby vaan ticked-tabby (raidat näkyvät vain jaloissa ja päässä) ja kissan häntä kuulemma paljastaa sen hyvin selkeästi. Tätä olen itsekin jo arvuutellut, ja samaan hengenvetoon tuomari myös sanoi, että raitojen hentous muualla kropassa ei haittaa, koska kissan kuvio on ticked tabby.

Pirokin näyttelysaldo, Jenkingsin CAC-serti ja Tupunan CH-titteli

Tupunan ja Jenkingsin valmistumiskuohuvat matkalla Kaapelitehtaalle!

Lopuksi vielä pentusuunnitelmiin. Jenkingsille on löytynyt kolli, joten nyt odotellaan pikaista kiimaa, jotta saataisiin tyttö paksuksi. Tästä tulevasta yhdistelmästä tulossa kaikenvärisiä naamioita tabbylla tai ilman. Tupunalle mies on vielä mietinnässä, mutta mahdollisia ehdokkaita on jo tiedossa. Näiden ehdokkaiden kanssa tabbyja ei olisi tiedossa, mutta luultavasti kaikkia neljää pääväriä. Toiveissa on, että molemmat astutettaisiin viimeistään alkusyksystä ja pentuja saataisiin vielä tämän vuoden puolella.

Huh, tulipa pitkä kirjoitus, mutta kyllä puolen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunutkin.

Miss Jenkings! Jotain raidallista atlantin toiselta puolelta ja hieman omakohtaisia kokemuksia tuontikisun hankinnasta

Eli pitkän odotuksen jälkeen vihdoin hän on täällä, eli kissalamme uusin vahvistus;

Melkatz Midnight Sun of Viitakon, Sia f 21

Tätä kaunotarta on odotettu loppukesästä asti Floridasta tänne Suomeen. Miamin matkan kylkiäisenä tämä vähän yli 6 kk pikkuneita matkasi kanssamme Suomeen. Kissa tulee Melkatz-kissalasta, joka on CFA kissala Floridassa ja siellä kasvatetaan lähinnä Colorpoint Shorthair kissoja (eli siamilaisia, joilla on tabby, kilpikonna tai punainen naamio). CFA luokittelee siamilaisiksi vain neljä pääväriä, ruskea-, suklaa-, sini- ja lilanaamiot, joten nämä erikoisemmat naamiovärit simskuissa ovat heidän mukaansa Colorpoint Shorthaireja CFA:n mukaan. Miss Jenkinsillä, (tai lyhyemmin Mittyllä) on suvussaa kuitenkin vain siamilaisia, joten vaikka se ei CFA:n normien mukaan ole siamilainen, omaan Fife kasvatukseeni se sopi vallan mainiosti.

Olen kasvattajana yrittänyt saada itselleni tabbynaamio tyttöä lähes kaikista pentueista, mutta sitä ei valitettavasti pentueisiini syntynyt. Tämän lisäksi Suomessa ei ole tällä hetkellä montaa puhdasta tabbysiamilaista jalostuksessa, joten mahdollisuudet saada tabbyja pentueisiin ovat suhteellisen heikot. Tämän takia mielessäni oli jo vähän aikaa kypsytellyt idea tuoda kissa ulkomailta. Miamin matkan realisoituminen heinäkuussa teki tilanteen teoriassa mahdolliseksi, Kyselyiden, muiden kasvattajien konsuloinnin  ja sukutaulujen tuijottamisen jälkeen löytyi Mitty. Mittyn avulla saisin kasvatukseeni kaipaamaani tabbya ja samalla toisin Suomeen hieman erilaisella sukutaululla varustetun siamilaisen, joka laajentaa puhtaiden siamilaisten geenipoolia.

Mitty on siis rekisteröity CFA:n, joten ensimmäiseksi minun pitää rekisteröidä se Fifeen, jotta voin edes miettiä kasvattamista. Se on todettu PRA negatiiviseksi, mutta siitostestien yhteydessä varmistan sen vielä verikokeesta (ensimmäinen testi on otettu poskisolunäytteestä).

Miss Jenkins ottaa rennosti rankan matkan jälkeen

 Vaikka kaikki kuljetuksen ja Suomeen tuomisen kanssa menivät hyvin, niin tämän pitkän prosessin edetessä huomasin, että kissan tuominen ulkomailta vaati paljon viitseliäisyyttä ja verrattain paljon myös rahaa. Ensinnäkin kissan tuonti USA:sta vaatii sitä, että ottaa selvää mitkä kaikki asiakirjat ja rokotukset kissalla pitää olla, että sen ylipäätään saa tuoda Suomeen. Tämän lisäksi täytyy löytää kasvattaja, joka haluaa myydä kissan ulkomaille ja se voi olla hankalaa ja monet kasvattajat pyytävät ulkomaille myymistää pennuista kalliimman hinnan. Tähän päälle pitää ottaa huomioon myös kissan tuontikulut joko rahdin kautta tai itse tuomalla lentokoneessa. Tämän lisäksi pitää ottaa myös huomioon mahdolliset uudelleen rekisteröintikulut, tms. jotka kasvattavat tuotikissan kuluja entisestään. Kun nämä kaikki ottaa huomioon on ihan ymmärrettävää miksi tuontikissojen käytöstä jalostuksessa pyydetään isompia maksuja.

Tämän lisäksi tuontitavaran kanssa saa olla tarkkana, koska ostopäätös tehdään lähinnä kuvien ja videoiden kautta. Tämän lisäksi kun kyse on kissoista, jotain kompromisseja voi joutua tekemään, koska kukaan ei voi taata, että tähän pentueeseen syntyy juuri sellainen pentu, jonka sinä haluat. Itselleni kompromissi oli hankkia kilpikonnatabby tyttö, mieluiten olisin ottanut ihan vain tabbytytön, mutta niitä ei ollut tarjolla tai muutenkaan edes tulossa, joten oli päätettävä otanko kilpikonnatabyn vai en pentua ollenkaan. Tämän lisäksi ainakin siamilaisilla, eri järjestöt painottavat eri ominaisuuksia. Fifessä haetaan paljon tyypikkäämpää pään muotoa ja isoja korvia, mutta kissan väristä annetaan paljon anteeksi varsinkin kissan vanhetessa. CFA:ssa sen sijaan kissojen silmien ja turkin väriin kiinnitetään enemmän huomiota ja tähän pyritään myös jalostuksessa. Mittyn silmien väri ja turkin sileys on enemmän kuin upea, mutta korvat voisivat olla vähän isommat ja silmät eivät niin pyöreät.

Skarppina ja vähemmän skarppina

Kaiken kaikkiaan olen tuontikissaani hyvin tyytyväinen ja ettävihdoinkin sain  Miss Jenkinsin kotiin asti. Nyt sormet ristissä odotellaan myös tälle pikkukissalle kiimaa ja muutenkin hyvää tulevaisuutta.