Tällä viikolla on ollut ristiriitaisia tunteita, koska ensimmäiset pennut ovat lähteneet pentupesästä! Pennut saivat tällä viikolla tehosterokotukset ja samalla myös eläinlääkäritodistukset. Pennut olivat eläinlääkärillä niin hienosti, kukaan ei sähissyt ja kaikki ottivat tilanteen hyvin rauhallisesti. Tehosterokottetta yksikään pennuista ei tainnut huomata edes pistettävän. Nämä pennut ovat yllättäneet minut aina uudestaan ja uudestaan, koska ne ovat vain niin pirun reippaita ja itsevarmoja. On vain niin ihanaa, että tuollainen eläinlääkärikäyntikin sujui kuin oppikirjassa, eikä siitä tarvinnut ottaa kasvattajana stressiä.
Ai ollaaks me lähdössä jonnekin?
Mut täytyyhän meidän syödä jotain ennekuin mennään.
Pennuista 2 on myyty ja ne lähtivät tällä viikolla uusiin koteihin. Ensimmäisenä lähti ruskeanaamio tyttö, Viitakon Aamuyö AKA Martta. Martta muutti Tuusulaan ja siellä oli hänelle kaverina itämaiskastraattipoika. Martta on ollut kaikista rohkein pennuista ja muutenkin ruoka-aikaan pitänyt puolensa sen isompia veljiä vastaan. Tämä tuli myös ilmi uudessa kodissa :) Rauhallinen itisherra tuli nätisti haistelemaan ja samalla sähisi vähän pennun suuntaa. Tästä suivaantuneena Martta nosti karvat pystyyn ja päätti poksahtaa uuden kaverin suuntaan. Onneksi itisherra päätti poistua vähän kauemmaksi ja loukattu Martta puhisi ja murisi jonkin aikaa pöydän alla ennenkuin leppyi ja lähti tutkimaan uutta kotiaan paremmin. Tällä hetkellä Martan ego on alkanut pehmentyä ja uuden kaverin kanssa on voitu jopa jo nukkua suht lähekkäin.
Viitakon Aamuyö, Martta
Viikonloppuna lähti toinen pennuista eli suklaanaamiopoika Viitakon Aamuhämärä eli Paavo. Paavo muutti Vantaalle ja siellä odotti kaverina luppakorvakani. Kani oli alkuun myös vähän pelottava omassa häkissään ja Paavo päätti luikkia hitaasti kauemmaksi, ettei vain kani huomaisi. Paavo oli uudessa kodissa myös hieman hämillään, kun sisarukset eivät olleetkaan mukana, mutta pian se jo tutkaili asuntoa ja varsinkin vessaa.
Paavo, Viitakon Aamuhämärä
Tällä hetkellä loput kolme pentua (Viitakon Aamutuima, Aamunkoitto ja Aamukajo) vielä etsivät itselleen sitä ihanaa, omaa kotia. Pennut ovat jo niin isoja, että ne voivat lähteä uuteen kotiin vaikka heti. Loppuunhaluakin nyt kertoa lopuista pennuista ja laittaa paljon kuvia, jotta niillekin löytyisi se oma, rakastava koti!
Kolmikko nukkumassa
Toinen tytöistä eli suklaakilpikonnatabbynaamio Viitakon Aamutuima AKA Tuima on kilpikonnamaiseen tapaan hyvinkin kekseliäs kissanalku. Se haluaa leikkiä kaikella mahdollisella ja tulee usein tsekkaamaan mitä teen, jos olen eri huoneessa. Se saa usein myös hepuleita ja juoksee ympäri kämppää esimerkiksi leikkihiiri suussa. Siltikin tämä pikkukissa rakastaa hellyyttä ja on usein ensimmäisenä tulossa syliin, jos päätät istahtaa esimerkiksi sohvalle tai vaikka vain ruokapöytään. Tuima etsii itselleen lemmikkikotia, jossa voisi mielellään olla kissakaveri, mutta se ei ole välttämättömyys.
Viitakon Aamutuima, Tuima
Toinen punatabbynaamio poika, Viitakon Aamunkoitto eli Masi on ollut pentueen epäonnisin kaveri, mutta samalla myös aikamoinen sissi. Niinkuin olen jo aiemmin kertonut Masi joutui mahaleikkaukseen ollessaan 6vko, mutta selvisi isosta leikkauksesta kuin säikähdyksellä. Tämän lisäksi flunssa iski siihen pahasti ja sen toipuminen siitä kesti yllättävän pitkään. Näistä edesottamuksista huolimatta se on pentueen riehakkain ja tulee usein lelun kanssa jalkoihin, jotta voi "vahingossa" hieman jyrsiä samalla varpaita. Masi myös yleensä ilmoittaa itsestään maukumalla, jos se jää jonnekin yksin tai ruokaa ei ole lautasella silloin kuin herralle sopisi. Masi hakeutuu syliin aina silloin tällöin, mutta se on selvästi kaikista vähiten "sylikissa" tarkoittaen sitä, että sen ei tarvitse olla sylissä aina kuin mahdollisuus vain tulee. Masi etsii itselleen lemmikkikotia.
Viitakon Aamunkoitto, Masi
Viimeisenä muttei vähäisimpänä on toinen punatabbynaamio poika Viitakon Aamunkajo eli Pontus. Pontus on koko pentueen lupaavin pentu ja oikea show stara. Se juttelee paljon ja on oikea syliapina. Monesti se tulee viereen ja maukuu pienellä äänellään, että ota minut syliin nyt! Sylissä se purisee ja sen voi laittaa ihan minkälaiseen solmuun vain. Se on myös ehkä vähän rauhallisempi kuin muut pennut ja siksi niin valloittava. Se ottaa kaikki asiat hyvin rauhallisesti, eikä oikein hermoile mistään. Tästä syystä veikkaisin, että se tottuisi myös näyttelyihin helposti. Vaikka Pontus on rauhallinen niin sen leikit muiden pentujen kanssa ovat rajuja ja usein jossain vaiheessa sisarukset viheltävät painit poikki ja poistuvat tilanteesta. Pontus etsii itselleen sijoituskotia, jossa se voisi olla leikkaamattomana 1-2 pentueen ajan.
Viitakon Aamunkajo, Pontus
Tässä kaikki tältä erää ja pidetään tassut ristissä, että kaikki pennut löytävät ne ihanat kodin ennemmin tai myöhemmin!
