sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kun kaikki ei mene niinkuin Strömsössä, kasvattamisen murheet ja ilot

Hei taas, en kerennyt päivittämään pentutietoja, koska nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista.

Meillä on nyt tosiaan tällä hetkellä 2 pentuetta, jotka syntyivät 3 viikon erolla. Ensimmäinen pentue syntyi siis 16.11 ja tämä toinen pentue 4.12. Ensimmäisen pentueen kanssa kaikki on mennyt hyvin, mutta ennen näiden uusien pentuen syntymään huomasin, että Jenkingsin mahassa tuntui joku kova massa. Tästä huolestuneena, menimme mamman kanssa käymään eläinläärissä, jossa paljastui, että Jenkingsillä on iso, nauhamainen vierasesine mahalaukussa. Eläinlääkäri yritti oksettaa kissaa tuloksetta, joten kissa päätyi leikkaukseen, jossa vierasesine poistettiin. Pennut olivat tässä vaiheessa 3 viikkoisia, joten pentuja tuli hieman tukiruokkia, koska mammakissa oli leikkausen jälkeen kipeänä, eikä antanut pentujen imeä maitoa niin paljon. Tämän lisäksi Jenkingisille laitettiin leikkausen yhteydessä kipulaastari, joka piti suojata suojapuvulla, koska se on syötynä hengenvaarallinen pennuille tai emolle. Onneksi olen tukiruokkinut myös aiempia pentuja, joten tämä oli tuttua ja pennut olivat myös sen ikäisiä, että niille pystyi jo tarjoamaan myös kiinteää ruokaa. Jenkings siis leikattiin 4.12 päivällä.

Samaan aikaan, juuri ennen Jenkingsin leikkausta, Tupuna synnytti 4.12 aamuyöllä 4 pentua, joista yksi oli kuollut jo syntyessään. Nämä kaikki neljä pentua syntyivät todella helposti, mutta ultrassa oli todettu 5 pentua, joten yritin tunnustella onko mahassa vielä yksi pentu. En tuntenut pentua mahassa tai lähellä synnyskanavaa ja Tupunalla ei ollut mitään synnytyspolttoja, joten oletin, että ultrassa oltiin laskettu sama pentu kahdesti. Karu todellisuus iski seuraavana päivänä 5.12, kun tunsin selvästi noin pennun pään kokoisen möykyn Tupunan mahassa. Lähdimme pikaisesti eläinlääkäriin, ja ultraäänellä todettiin kohdussa vielä yksi menehtynyt pentu. Tupuna joutui keisarileikkauseen, jossa poistettiin myös kohtu ja munasarjat, koska tämä oli jo toinen leikkaus vuoden sisään, joten Tupunasta tuli nyt sitten kastraatti. Samalla käynnillä tarkastettiin pennut ja pienin pentu, joka ei ollut jostain syystä kyennyt imemään itse maitoa nesteytettiin. Olin jo lisäruokkinut tätä pentua, mutta tämä pieni alle 80 g pentu ei jostain syystä vain kyennyt imemään itse maitoa ja paino oli vain tippunut synnytyksestä. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja valitettavasti seuraavana aamuna tämä pieni poikapentu oli nukkunut pois. Tupunan leikkaus meni hyvin ja se pääsi jo samana päivänä pentujen luo takaisin imettämään pentuja. Tupuna oli vähän tokkurassa, mutta terhakkaat tyttöpennut pääsivät imemään ja tukiruokinnan avulla saivat lisää painoa.

Mammat ja pennut leikkausten jälkeen


Nyt minulla oli siis 8 pentua ja kaksi emoa, jotka olivat molemmat olleet leikkauksessa samalla viikolla. Onneksi molemmat leikkaukset menivät hyvin ja molemmilla kissoilla oli vakuutus, joka korvasi ison osan eläinlääkärikuluista. Tässä on ollut aikamoista härdelliä, kun molempia haavoja on pitänyt tarkkailla, molempia pentueita tukiruokkia ja isompia pentuja opettaa samalla kiinteään ruokaan ja hiekkalaatikolle. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki vaan pienimpien pentujen silmät alkoivat rähmiä, joten kävimme niiden kanssa eläinlääkärissä. Olin huomannut, että toinen pennuista oli vähän heiveröisempi ja rakenteeltaan erilainen. Kysyin tästä samalla ja yhdessä eläinlääkärin kanssa totesimme, että pennulla oli lattarinta. Lattarinta pennulla rintakehän  kiinnityskohdat ovat heikentyneet ja rintakehä painuu tämän vuoksi kasaan. Tämä tila johtuu vähäisestä kalsiumin saannista, joten hoito-ohjeena on lisäruokinta ja rintakehän ohjaaminen oikeaan muotoon. Leikkauksen takia olin jo lisäruokkinut pentua, joten tämä oli ollut hyväksi pennulle. Kotiinpäästyäni askartelin pennulle vessapaperirullasta korsetin, joka ohjaa rintarankaa luutumaan oikeaan muotoon. Oli ilo huomata, että korsetti helpotti heti pennun imemistä ja sen paino on nyt noussut samassa suhteessa toisen pennun kanssa.

Pikkupotilaan korsetti

Tällä hetkellä voi jo vähän huokaista helpotuksesta ja seurailla viisiviikkoisten pikkutermiittien touhuamista. Tämän lisäksi mammat hoitavat pentuja sulassa sovussa, mikä helpottaa hurjasti pentuarkea. Pienet tyttöpennut ovat molemmat jo nyt tummia ja koska isä on punatabbynaamio Viitakon Aamunkajo voivat ne olla vain kilpikonnaväritteisiä. Tytöt ovat siis kilpikonnanaamioita. Isompien pentujen värit ovat myös selventyneet ja on ilo todeta, että tässä pentueessa on kaksi tabbynaamiotyttöä! Pojat ovat ruskea-, puna- ja suklaa/lilanaamiot ja tytöt ovat ruskeatabby- suklaatabby ja lila/suklaanaamio. Lisäksi kaikki tytöt näyttäisivät olevan kantavan kilpikonnaväritystä. Tässä loppuun vielä parit kuvat isommista pennuista. Nyt voi hyvillä mielin vähän lomailla ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja uutta vuotta!

Tabbynaamiotytöt

Punanaamiopoika

Mamma ja suklaakilpikonnatabbynaamiotyttö, ruskeanaamiopoika, suklaa/lilanaamio poika ja ruskeakilpikonnatabbynaamiotyttö





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti