tiistai 5. helmikuuta 2019

Rokotuksilla käyty ja pienemmätkin pennut saivat rotukirjat

Hei taas, kaikki pennut ovat nyt saaneet rotukirjansa ja kävimme koko poppoon kanssa eläinlääkärissä. Isommat pennut saivat nyt toisen rokotuksensa ja mikrosirut ja pienemmät pennut saivat ensimmäiset rokotukset. Lisäksi Viitakon Hyasintti (Tiuhti) tutkittiin tarkoin sen lattarintaisuuden  vuoksi. Eläinlääkäri huomasi, että Tiuhtilla on myös toinen rakenteellinen vika eli lordoosi, joka tarkoittaa sitä, että sen selkäranka on vähän painautunut kasaan rintakehän kohdalta. Tämä on kuulemma yleistä pennuilla, joilla on lattarinta. Paras uutinen kuitenkin oli se, että Tiuhti näyttäisi olevan täysin terve ja nämä viat vaikuttavat vain kissan ulkonäköön! Eläinlääkäri kertoi myös, että jos lattarinta pentu selviää noin 4-5 asti vika on lähinnä kosmeettinen, koska vakavammat tapaukset menehtyvät tuohon ikään mennessä. Terveen paperit saanut Tiuhti siis etsii lemmikkikotia tositarkoituksella!

Pikkupentujen rotukirjat

Kaikki kissanpennut olivat eläinlääkärissä todella mallikkaasti, eivätkä ne huomanneet rokotuksia tai mikrosirujen laittoja. Eläinlääkäri kirjoitti myös isommista pennuista eläinlääkäri lausunnot, joissa ne todetaan terveiksi. Kenelläkään ei ollut napatyrää ja kaikilla pojillakin oli pampulat laskeutuneet. Tämän lisäksi lähetin Movettiin ulostenäytteet ja ne tulivat takaisin negatiivisina. Pennut on nyt loistarkastettu, eikä uloisteista löytynyt matoja tai madon munia. Lähetin kaksi erillistä näytettä, koska joillain kissoista oli ollut vähän maha löysällä, joten halusin olla varma, että tulokset kattavat nekin.

Pennut ovat taas kasvaneet ja ne ovat siinä iässä, että ne riehuvat ja riekkuvat ympäri taloa. Kissanpennuista myös Nestori (Viitakon Viikari) on nyt varattu ja pennunkatselijoita on käynyt ihastelemassa muitakin pentuja. Tässä parit otokset tältä viikolta.

Pojat (Hupsu, Nestori ja Paavo)

Tytöt (Viuhti, Hilppa, Hilla ja Hilda)

Pentupesässä on ruuhkaa :)

Tässä kaikki taas tällä erää ja päivittelin myös tietoja pennuista pentueosioon.


sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Pennuilla on nimet ja kaikki hyvin kissalassa

Jälleen päivitystä kissalan tilanteesta. On kulunut jo liian kauan edellisestä postauksesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Pennuilla ei ole ollut mitään suurempaa vaivaa, ja ne ovat nyt tottuneet syömään märkäruokien ja raksujen ohella raakaa lihaa. Tällä tavoin pentujen ruokavalio on helpompi vaihtaa lihaan jos haluaa, koska ne ovat jo tottuneet siihen. Tällä hetkellä pennut ovat maistaneet kalkkunaa, kanaa, nauhanjauhelihaa, possun ja kanan sydäntä, possun ja kanan sisäelinseoksia ja hirveä. Penturuuista maistelussa ovat olleet iamsin ja carny penturuuat. Koska pennut syövät paljon raakaa lihaa, olen antanut niille myös Multicat vitamiinitabletteja.

Ruoka-aika

Ensimmäistä kertaa, en ole vielä madoittanut näitä pentuja, mutta lähetän juuri kakkanäytteet pennuista analysoitaksi matojen osalta. Tutkimusten mukaan sisäkissojen madottaminen parikin kertaa vuodessa on vähän turhaa, jos kissat eivät syö raakaa lihaa. Lisäksi  matojen resistentit kannat lisääntyvät koko ajan turhan madottamisen vuoksi, joten ajattelin, että tutkin kissojen ulosteen, ja jos siellä näkyy mahdollisia munia niin madotan sitten kaikki kissat.

Molemmat pentueet ovat nyt myös rekisteröity Kissaliittoon. Tämän lisäksi pentujen värit selkeytyvät niiden kasvaessa ja kaksi pentua osoittautui lilanaamioiksi. Marraskuun pennuista tuli vii-pennut, kaikkien nimi on siis vii-alkuinen. Punanaamiopojasta tuli Viitakon Viineri (aka Hupsu), ruskeanaamiosta Viitakon Viikari (aka Nestori), suklaatabbynaamiosta (joka ei ollutkaan kilpikonna) tuli Viitakon Viitapiru (aka Hilla), kilpikonnatabbynaamiosta Viitakon Viipottaja (aka Hilda), lilakilpikonnanaamiosta Viitakon Viininmaistelija (aka Hilppa) ja toisesta lilanaamiosta Viitakon Viilipytty (aka Paavo). Nämä pennut ovat nyt 10 viikkosia ja täällä on aikamoinen hulina. Huiskalelut ovat ehdoton hittilelu ja niiden perässä juostaan vaikka maailman ääriin. Lisään tähän väliin parit kuvat.

Isompien rotukirjat


Hupsu ja Hilda

Mummo-kissa ja Hilla

Paavo ja Nestori

Toisen pentueen kaksi pentua (Tiuhti ja Viuhti) on myös rekisteröity. Joulukuun kahden pennut nimet tulivat joulukukilta. Pienempi pentu, joka käytti myös korsetti sain nimen Viitakon Hyasintti, koska sitä on nyt tullut kutsuttua Tiuhtin lisäksi Sintiksi. Viuhti, eli vähän isompi pentu sai nimekseen Viitakon Hortensia. Hortensia on myös Aku Ankka sarjakuvassa Akun äiti ja pennulla on myös samalainen vähän jääräpäinen luonne.

Pennuista on tullut mukavasti kyselyitä ja molemmat lilanaamiot on varattu. Isommat pennut ovat saaneet jo ensimmäiset rokotukset ja seuraavalla viikolla mennään uudelleen isompien kanssa ja myös pienemmät pääsevät mukaan. Tässä kaikki tällä kertaa, seuraavalla kerralla taas lisää kuulumisia.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kun kaikki ei mene niinkuin Strömsössä, kasvattamisen murheet ja ilot

Hei taas, en kerennyt päivittämään pentutietoja, koska nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista.

Meillä on nyt tosiaan tällä hetkellä 2 pentuetta, jotka syntyivät 3 viikon erolla. Ensimmäinen pentue syntyi siis 16.11 ja tämä toinen pentue 4.12. Ensimmäisen pentueen kanssa kaikki on mennyt hyvin, mutta ennen näiden uusien pentuen syntymään huomasin, että Jenkingsin mahassa tuntui joku kova massa. Tästä huolestuneena, menimme mamman kanssa käymään eläinläärissä, jossa paljastui, että Jenkingsillä on iso, nauhamainen vierasesine mahalaukussa. Eläinlääkäri yritti oksettaa kissaa tuloksetta, joten kissa päätyi leikkaukseen, jossa vierasesine poistettiin. Pennut olivat tässä vaiheessa 3 viikkoisia, joten pentuja tuli hieman tukiruokkia, koska mammakissa oli leikkausen jälkeen kipeänä, eikä antanut pentujen imeä maitoa niin paljon. Tämän lisäksi Jenkingisille laitettiin leikkausen yhteydessä kipulaastari, joka piti suojata suojapuvulla, koska se on syötynä hengenvaarallinen pennuille tai emolle. Onneksi olen tukiruokkinut myös aiempia pentuja, joten tämä oli tuttua ja pennut olivat myös sen ikäisiä, että niille pystyi jo tarjoamaan myös kiinteää ruokaa. Jenkings siis leikattiin 4.12 päivällä.

Samaan aikaan, juuri ennen Jenkingsin leikkausta, Tupuna synnytti 4.12 aamuyöllä 4 pentua, joista yksi oli kuollut jo syntyessään. Nämä kaikki neljä pentua syntyivät todella helposti, mutta ultrassa oli todettu 5 pentua, joten yritin tunnustella onko mahassa vielä yksi pentu. En tuntenut pentua mahassa tai lähellä synnyskanavaa ja Tupunalla ei ollut mitään synnytyspolttoja, joten oletin, että ultrassa oltiin laskettu sama pentu kahdesti. Karu todellisuus iski seuraavana päivänä 5.12, kun tunsin selvästi noin pennun pään kokoisen möykyn Tupunan mahassa. Lähdimme pikaisesti eläinlääkäriin, ja ultraäänellä todettiin kohdussa vielä yksi menehtynyt pentu. Tupuna joutui keisarileikkauseen, jossa poistettiin myös kohtu ja munasarjat, koska tämä oli jo toinen leikkaus vuoden sisään, joten Tupunasta tuli nyt sitten kastraatti. Samalla käynnillä tarkastettiin pennut ja pienin pentu, joka ei ollut jostain syystä kyennyt imemään itse maitoa nesteytettiin. Olin jo lisäruokkinut tätä pentua, mutta tämä pieni alle 80 g pentu ei jostain syystä vain kyennyt imemään itse maitoa ja paino oli vain tippunut synnytyksestä. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja valitettavasti seuraavana aamuna tämä pieni poikapentu oli nukkunut pois. Tupunan leikkaus meni hyvin ja se pääsi jo samana päivänä pentujen luo takaisin imettämään pentuja. Tupuna oli vähän tokkurassa, mutta terhakkaat tyttöpennut pääsivät imemään ja tukiruokinnan avulla saivat lisää painoa.

Mammat ja pennut leikkausten jälkeen


Nyt minulla oli siis 8 pentua ja kaksi emoa, jotka olivat molemmat olleet leikkauksessa samalla viikolla. Onneksi molemmat leikkaukset menivät hyvin ja molemmilla kissoilla oli vakuutus, joka korvasi ison osan eläinlääkärikuluista. Tässä on ollut aikamoista härdelliä, kun molempia haavoja on pitänyt tarkkailla, molempia pentueita tukiruokkia ja isompia pentuja opettaa samalla kiinteään ruokaan ja hiekkalaatikolle. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki vaan pienimpien pentujen silmät alkoivat rähmiä, joten kävimme niiden kanssa eläinlääkärissä. Olin huomannut, että toinen pennuista oli vähän heiveröisempi ja rakenteeltaan erilainen. Kysyin tästä samalla ja yhdessä eläinlääkärin kanssa totesimme, että pennulla oli lattarinta. Lattarinta pennulla rintakehän  kiinnityskohdat ovat heikentyneet ja rintakehä painuu tämän vuoksi kasaan. Tämä tila johtuu vähäisestä kalsiumin saannista, joten hoito-ohjeena on lisäruokinta ja rintakehän ohjaaminen oikeaan muotoon. Leikkauksen takia olin jo lisäruokkinut pentua, joten tämä oli ollut hyväksi pennulle. Kotiinpäästyäni askartelin pennulle vessapaperirullasta korsetin, joka ohjaa rintarankaa luutumaan oikeaan muotoon. Oli ilo huomata, että korsetti helpotti heti pennun imemistä ja sen paino on nyt noussut samassa suhteessa toisen pennun kanssa.

Pikkupotilaan korsetti

Tällä hetkellä voi jo vähän huokaista helpotuksesta ja seurailla viisiviikkoisten pikkutermiittien touhuamista. Tämän lisäksi mammat hoitavat pentuja sulassa sovussa, mikä helpottaa hurjasti pentuarkea. Pienet tyttöpennut ovat molemmat jo nyt tummia ja koska isä on punatabbynaamio Viitakon Aamunkajo voivat ne olla vain kilpikonnaväritteisiä. Tytöt ovat siis kilpikonnanaamioita. Isompien pentujen värit ovat myös selventyneet ja on ilo todeta, että tässä pentueessa on kaksi tabbynaamiotyttöä! Pojat ovat ruskea-, puna- ja suklaa/lilanaamiot ja tytöt ovat ruskeatabby- suklaatabby ja lila/suklaanaamio. Lisäksi kaikki tytöt näyttäisivät olevan kantavan kilpikonnaväritystä. Tässä loppuun vielä parit kuvat isommista pennuista. Nyt voi hyvillä mielin vähän lomailla ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja uutta vuotta!

Tabbynaamiotytöt

Punanaamiopoika

Mamma ja suklaakilpikonnatabbynaamiotyttö, ruskeanaamiopoika, suklaa/lilanaamio poika ja ruskeakilpikonnatabbynaamiotyttö





tiistai 20. marraskuuta 2018

Meillä on pentuja!

Hei taas!

Aikaa on jälleen vierähtänyt ja kissalassa on nyt jännät paikat, koska meillä on pentuja! Jenkings päätti alkaa synnyttämään myöhään yöllä 15.11.2018. Synnytys ei oikein edennyt ja neljän tunnin jälkeen päätin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, joka ohjeisti tulemaan tarkastamaan tilanteen klinikalle. Eipä siinä muuta voinut kuin ottaa synnyttävä kissa mukaan ja lähteä ajamaan Viikin pieneläinpäivystykseen. Onneksi asun lähellä, joten matka ei ollut pitkä. Ehdin laittaa kuljetuskopan odotushuoneen penkille, kun kuulin pientä vikinää. Emo oli synnyttänyt matkalla ensimmäisen pentunsa! Päivystyksessä pentu putsattiin ja napanuora katkaistiin. Koska synnytys oli käynnistynyt, olimme eläinlääkärin kanssa samaa mieltä, että synnytystä kannattaa mennä jatkamaan kotiin. Loppusynnytys meni hieman hitaasti, mutta muuten ihan hyvin. Viimeinen pentu syntyi iltapäivällä 16.11.2018.

Nyt pentupesässä on kuusi tyytyväistä pentua, joista kolme on tyttöjä ja kolme poikia. Parilla pennulla nenät ovat ruvenneet tummenemaan, joten luultavasti pesässä on ainakin pari ruskea tai sininaamiota. Tähän sitten arvuuttelut loppuvatkin, koska pentujen mahdollinen väriskaala on hyvin laaja. Pentujen isä on suklaanaamio poika, joten se yhdistettynä kilpikonnatabbynaamioon väreinä voi olla mitä tahansa klassisista väreistä (ruskea, suklaa, sininen, lila) punaiseen ja kilpikonnaan. Tämän lisäksi nämä kaikki värit voivat olla myös tabbykuviolla. Kasvattajalla on siis vielä aikamoinen työurakka arvuutella kaikki pentujen värit oikein ennen rekisteröintiä. :D

Tyytyväinen mamma ja pentukasa

Jännitys jatkuu edelleen, koska meidän toisella tytöllä, Tupunalla, on laskettu aika joulukuussa. Tupunalla pitäisi olla 5 pentua mahassa, joten nämä pennut ovat minulle todella ihana joululahja!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Pennut kohta 13 vko ja kaikilla uusi koti!

Hei taas!

Tuntuu, että on mennyt ikuisuus siitä kun olen viimeksi päivittänyt blogia, kun nuo pennut kasvavat niin nopeasti. Parasta on, että kaikki pennut ovat nyt löytäneet omat ihanat kodit! Tuntuu, että jokainen pentu löysi sen parhaan kodin, johon sen persoonallisuus sopii parhaiten. Vatanen ja Late muuttavat koteihin, joissa on ennestään muita kissoja. Lumi muuttaa koiran kaveriksi ja Rane taas lapsiperheeseen. Pennut ovat tosissaan kasvaneet, mutta maitobaarilla vieraillaan edelleen ahkerasti.

Pennut yllätetty maitobaarilta

Pennut ovat nyt myös ahkerasti maistelleet kaikenlaisia lihoja. Mustin ja Mirrin Maukas pötköistä löytyy monenlaisia makuja ja tällä hetkellä on testattu: sian sydän jauhettuna, kanan siipi jauhettuna, kalkkunan luinen liha, nauhan jauheliha, kanan sisäelinseos ja poron jauheliha. Parasta herkkua näyttäisi olevan jauhettu sian sydän, poron lihan taisi olla liian voimakkaan makuista ja se jäi osittain lautaselle. Vaikka kaikki pennut ovat lihaa maistelleen, selkeästi Lumi ja Vatanen voisivat syödä sitä koko ajan ja ovat selkesti mieltyneet raa'an lihan makuun. 

Jauhettu siansydän maistuu kaikille ja ruokakupeilla on tungosta!

Pennut on nyt rokotettu kahdesti ja viime rokotuskerralla pennut saivat myös mikrosirut. Lumilla korjattiin pieni napatyrä ja samalla se vairhaiskastroitiin, koska tämä kannatti hoitaa samalla nukutuksella. Kaikki meni hienosti ja pentu oli oma itsensä heti seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen. Aivan fantastista, kuinka nopeasti pennut paranevat tuollaisista toimenpiteistä.

Lumista on kasvanut jo iso poika!

Mustin ja Mirrin pentupakkaukset myös saapuivat! Pennut saavat mukaansa vihreän penturepun, johon pakataan mukaan leluja ja ruokaa. Valitettavasti pentupakkauksia pystyi valitsemaan vain kahdesta vaihtoehdosta ja edellisellä kerralla valitsemaani Maukkaan pentupakettia ei ollut enää valikoimassa. Pentureppu kuitenkin täydentyy pentujen nyt syömillä ruuilla kuten Royal Caninin raksuilla ja Carnyn penturuualla. Tämän lisäksi penturepusta löytyy Kissaliiton infoa ja tietysti rotukirja. 


Pentureput ovat saapuneet!

Meillä alkoi vihdoin loma ja ensimmäisenä lähdimme sukuloimaan. Pennut matkustivat koko kolmen tunnin automatkan tyytyväisenä, joten uskon, että autossa ei tule olemaan suurempia ongelmia. Matkustamista helpotti tietysti se, että pennut matkustivat samassa kopassa, jolloin oli enemmän seuraa. Vanhempieni luona pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa myös koiraan. Koira oli aluksi vähän hämillään 4 villistä siamilaispennusta, jotka vilistivät sen edestä ja takaa moneen eri suuntaan. Lumi oli koirasta eniten kiinnostunut, eikä näyttänyt sitä pelkäävään, mutta lähti kyllä kun koira päätti murahtaa toisen riekkuessa sen hännässä. Toiset pennut suhtautuivat vähän suuremmalla varauksella koiraan ja jättivät sen rauhaan.

Kylässäkin voi ottaa rauhallisesti ja Late tutkii uusia paikkoja!

Kissojen mielestä ehkä parasta vieraassa paikassa ovat olleet huonekasvit ja omakodin tuoma rallitustila. Pennut ovat nauttineet, kun ovat voineet juosta huoneesta toiseen ja jahdata toisiaan tilan loppumatta kesken. Tämän lisäksi huonekasvit ovat olleet helisemässä, kun neljä pentua ovat yrittäneet läpsiä ja syödä kasvien lehtiä. Pentuja on saanut olla hätistelemässä pois kasvien luota, mutta onneksi kasvit eivät ole myrkyllisiä.

 Lumi tutkailee kasvivalikoimaa keittiössä

Tässä kaikki tältä erää, pennut saavat viimeiset rokotukset 11.7 ja muuttavat tuolla viikolla 14 viikon ikäisinä uusiin koteihin. Toivottavasti nämä viimeiset pari viikkoa menevät yhtä hyvin kuin kaikki muutkin tämän pentueen kanssa.









perjantai 15. kesäkuuta 2018

Rekisterikirjat ovat täällä, pennut 11 vko

Hei taas!

Pennut kasvavat kohisten ja parhautta on se, että jo 3 pentua on tällä hetkellä varattu! Eli vähiin käyvät nämäkin pikkupennut. On ollut ilo näyttää pentuja pennunkatsojille, koska nee ovat niin rohkeita ja tulevat heti katsomaan kukas nyt tuli. Tuntuu enemmän siltä, että pennut ovat itse myyneet itsensä, koska ovat menneet muun muassa nukkumaan pennunkatsojan paidan sisään tai omatoimisesti nuolaisseet vähän nenästä :D Tämän lisäksi kasvattajakaverit Derazan, Kaspektin ja Kelmikerhon kissaloista pääsivät vihdoin katsomaan pentuja. Pennut liehittelivät myös kasvattajat ja saivat kehuja ulkomuodostaan ja ihanasta luonteestaan. Oli todella mukavaa tavata kasvattajakavereita taas pitkästä aikaa! Nyt on taas näyttelykuulumiset ja pentuetiedot siamilaisten kannalta päivitetty!

Viitakon Lankalauantai fiilistelee Nooran (Kaspekstin kissala) polvella

Viikko sitten tulivat myös pentujen rotukirjat. Niissä ei vielä ole merkintöjä, mutta seuraavalla kerralla, kun käydään eläinlääkärillä niihin tulevat rokotukset ja mikrosirutiedot.

neljä eri hienoa rotukirjaa, neljälle upealle pikkukissalle!

3 pentua on nyt varattu ja ainoa, joka etsii sitä oikeaa kotia on Viitakon Rairuoho (Rane). Hän ei ole mikään arkajalka, mutta harkitsee ennenkuin toimii, mikä ei ole niin yleistä itämaisten rotujen kanssa. Hän on myös aikamoinen sylitakiainen ja nauttii kovasti silityksistä ja rapsutuksista. Jos kotiisi mahtuu pohdiskeleva ja ehkä vähän introvertti ruskeanaamio siamilainen, niin Rane on ehdottomasti sinne sopiva. En haluaisi myydä sitä isoon laumaan, koska vähän herkkänä poikana hän nauttii rauhasta ja rakkaudesta eikä niinkään hälinästä.

Rakkauspakkaus Rane (Viitakon Rairuoho) <3

Kaiken muun lisäksi Jenkings on alkanut omimaan pentuja. Tupuna ei tästä liiemmin välitä ja on vain tyytyväinen, kun toinen jaksaa pestä ja hoivata pentuja ja itse voi keskittyä siihen oleelliseen eli syömiseen. Pennut ovat myös tottuneet 2 vuotiaan taaperomme toistuviin kanteluyrityksiin ja siihen, että niitä kannettaan milloin syömään ja milloin nukkumaan. Ne ovat ottaneet ragdolleille ominaisen lötkömäisen olemuksen kun tyttäremme ottaa ne syliin ja kantaa ne vaikka vessaan. Lapsemme on hyvin kiinnostunut pennuista ja haluaisi hoivata niitä koko ajan.

 
Pennuilla on paru tunnollista hoitajaa mamman lisäksi

Pennut ovat myös alkaneet syömään valtavia määriä ja tämän jälkeen riekutaan ympäri taloa milloin pallon tai jonkun muun lelun perässä. Valtava hitti lelu on edelleen kulkushuisku, jonka kanssa leikitään vain erikoistapauksissa. Jos se olisi vapaasti käytössä, siitä ei varmaankaan olisi enää mitään jäljellä. Riekkumisen jälkeen alkaa nopeasti väsyttä ja silloin pitää etsiä paikka joko veljen, mamman, isompien kissojen tai ihmisen vierestä. Seuraavalla viikolla on seuraavat rokotukset, tässä kaikki tällä erää!

Täytyy syödä hyvin, että jaksaa nukkua ihmisen kanssa







lauantai 2. kesäkuuta 2018

Pennut kohta 9 viikkoa, ensimmäiset rokotukset ja rekisterönti tehty

Hei taas!

Pennut vain kasvavat ja tulevat koko ajan aktiivisemmiksi. Pennut kävivät tällä viikolla ensimmäisillä rokotuksilla, koska halusin, että pennut on rokotettu ennekuin ne tutustuvat toisiin kissoihin. Pentujen rokotukset menivät varsin mallikkaasti. Kaikki olivat reippaita ja eivät oikeastaan huomanneet koko rokotusta. Vatanes (eli Viitakon Virvon Varvon) oli niin innoissaan eläinlääkäristä, että olisi halunnut tulla joka kerralla uudelleen ja uudelleen tutkimuspöydälle. Samalla todettiin jo pari huomaamaani virhettä, eli Viitakon Pajunkissalla (Lumi, kummitytön antama kutsumanimi) on pieni napatyrä ja se tullaan tämän takia myymään lemmikiksi. Myös Ranella (eli Viitakon Rairuoholla) huomattiin pieni häntäknikki, eli sekin etsii lemmikkikotia. Kyseiset vaivat eivät estä näyttelyissä käymistä kissan ollessa kastraatti, mutta leikkaamattomana ne ovat sertin evääviä virheitä. Rokotusten yhteydessä mammalta otettiin verinäytteestä PRA-testi, joka tulee nyt pakolliseksi heinäkuusta alkaen siamilaisilla ja itämaisilla roduilla. Mamman vanhemmat on jo todettu PRA-negatiivisiksi, mutta niistä ei ole virallisia testejä, jotka kissaliitto hyväksyisi. Tämän jälkeen on nyt Tupunallakin todistus tästä ja siitä ei tarvitse enää huolehtia.

Pennut eläinlääkärikäynnin jälkeen tutustumassa olohuoneen sohvaan

Pentujen välillä on nyt myös selkeitä luonne-eroja. Vatanen on selkeästi koko pentueen rohkein ja jääräpäisin. Se on aina ensimmäisenä siellä missä tapahtuu, eikä vielä omaa selkeää itsesuojeluvaistoa. Pentu nimittäin päätti hypätä keittiön pöydältä lattialle ja sain vekin leukaansa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja pennulle ei tapahtunut sen kummempaa. Rääkäisy oli niin pahan kuuloinen, että olin aivan varma, että nyt on leuka tai jalka murtunut. Late (eli Viitakon Lankalauantai) on myös todella rohkea pentu, mutta sillä on vähän enemmän järkeä päässä. Yhdessä Vatasen kanssa se kilpailevat leluista ja puollustavat niitä uhmakkaasti murisemalla. Pentueen selkeästi rauhallisin ja ujoin pentu on Rane. Vaikka sekin on muiden pentujen tapaan leikkisä, se selkeästi puntaroi kaummin milloin on turvallista tulla tai kannattaako tuonne mennä, jos sieltä ei vaikka pääsekkään pois. Hauskaa on myös se, että nämä ruskeanaamiot ovat yleensä usein ryhmänä ja suklaanaamio Lumi jää jotenkin ulkopuolelle. 

Ruskeanaamiojengi koossa

Lumi tulee ehkä parhaiten toimeen lapsemme kanssa ja kestää hänen silittelyt ja kantelut hyvin pitkään. Mietin myös, että miksi ruskeanaamiot eivät hengaile Lumin kanssa, mutta se johtuu ihan siitä, että se on painileikeissä todella raju. Muut pennut vikisevät kun Lumi tulee mukaan leikkeihin, joten ehkä sen takia on parempi, että se viihtyy isompien kissojen ja Maijan kanssa. Kaikki pennut ovat tottuneet Maijaan ja antavat hänen kannella itseään. Samalla ne ovat oppineet menemään karkuun jos jostain syystä eivät halua tulla paijatuiksi. 

'
Tässä Maijan tyylinäyte pennun käsittelystä

Pennut on nyt rekisteröity myös kissaliittoon ja odottelen nyt rekisterikirjoja saapuvaksi. Rokotusten myötä pennut ovat myös saaneet tutustua koko huoneistoon ja rakastavat makuuhuoneen isoa sänkyä ja parveketta. Ne ovat myös tutustuneet toisiin kissoihin ja se on mennyt yllättävän hyvin. Jenkings vielä vähän sähisee pennuille, jos ne tulevat liian lähelle, mutta mummokissa Enni on aivan lungina pentujen kanssa. Tämä on mielestäni ihmeellistä, koska edellisen pentujen kanssa se oli paljon varautuneempi. Tässä parit kuvat pennuista ja isoista kisuista.

Enni tykkää nukkua pentujen kanssa, Vatanen kuvassa

Jenkings taas mieluummin vähän maistelee pentujen korvia, Lumi kuvassa 

Tässä kaikki tältä erää. Käykää katsomassa myös pentujen uusimmat 9 viikkoiskuvat pentue osiossa.