Joulupennuilla nimet!

Hei!

Juuri eilen valittelin, että pennuille ei ole vielä nimiä. Eilen nimiä tuli sitten mietittyä vähän enemmän ja sitten aivoissa vain välähti. Jotenkin päädyin emon nimen (Melkatz Midnight Sun of Viitakon) kautta ajattelemaan, josko nimet liittyisivät jotenkin yöhön tai kuun eri vaiheisiin tms. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan vaikuuttaneet minua aivan täysin, ja jollakin sivustolla tuli eteen aamuhämärä ja se kuulosti korvaani hyvältä. Hieman lisää pähkäiltyäni päädyin siihen, että näistä pennuista tulee aamupennut!

Tässä ovat viisiviikkoiskuvat ja pentujen nimet niiden alapuolella!

Viitakon Aamuhämärä

Viitakon Aamunkajo

Viitakon Aamunkoitto

Viitakon Aamutuima

Viitakon Aamuyö

Pennut kohta jo 6 vko

Hei kaikki!

Aika rientää ja pennut ovat kasvaneet aivan huuurjaasti! Ne ovat jo ihan kohta 6vko ja elkeetkin ovat jo sen mukaiset.

Pentulaatikko

Kaikki pennut ovat oppineet käyttämään hiekkalaatikkoa ja toivottavasti tästä lähtien pissat ja kakat osuvat hiekkiksiin, eivätkä esimerkiksi pentupesään. Pentuhuoneen siivoaminen on helpottanut huomattavasti, kun ei tarvitse 2 päivän välein vaihdella pissaisia pesänalukkeita puhtaisiin tai siivota kakkoja kaikkialta muualta kuin hiekkiksestä. :) Nämä pennut eivät liiemmin kissanhiekkaa maistelleet, mutta kun käytän puupohjaista kissanhiekkaa niin ei se hiekan syöminen ole aivan hirveä katastrofi, jos vertaa esimerkiksi mikrohiekkoihin.

Pennut ovat myös oppineet syömään kiinteää ruokaa ja jopa niin tehokkaasti, että mamman ruokakuppi piti siirtää pois, koska pelottomimmat vetivät surutta myös mamman ruokaa. Tämä johti kyseisillä yksilöillä ripuliin, joka saatiin kuriin kuitenkin maitohappovalmisteilla. Tällä hetkellä pennut saavat ruokaa 4 kertaa päivässä ja voi pojat, että tuota ruokaa kuluukin! Tilasin juuri ruokaa noin 50 kg edestä, mutta luultavasti saan tilata toisen mokoman ennekuin pennut ovat luovutusiässä. :)

Ruoka maistuu, myös mammallekin

Vaikka suurin osa ajasta menee edelleen nukkumiseen, niin pennuista on kehkeytynyt aikamoisia riekkujia. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja sisarusten kanssa painitaan enemmän ja vähemmän tosissaan. Pahin riiviö on tällä hetkellä suklaakilpikonnatabbynaamio, joka saa kaikki muut pennut itkemään äitiä painimatsin päätteeksi. Se myös kaikista ahkerimmin yrittää tuhota kaikki leluhiiret :D

zzzzzzzz...

....nukkuminen on vaan niin kivaa....

 ..mutta kun leikitään niin se on mun lelu! Mä sanoin, että se on mun lelu!

Myös pentujen värit ovat alkaneet hieman selkiytyä tässä hiljalleen. Pienin tyttö on ollut melkein alusta alkaen selkeästi ruskeanaamio (sia n), mutta muiden kanssa on saanut sitten arvuutella. Kaksi poikaa eivät ole vieläkään saaneet väriä nenään, mutta korvien kärjet ovat muuttuneet vähän punertaviksi, joten ne ovat väriltään, joko punaisia (sia d) tai cremejä (sia e). Tämän lisäksi ne voivat olla tabbyjä, ainakin molemmilla näyttää olevan raitaa hännässä, mutta se jää vielä nähtäväksi. Kolmatta poikaa pidin pitkään lilanaamiona, mutta se näyttäisi olevan liian tumma lilaksi, joten nähtävästi pentupesässä pyörii yksi suklaanaamio (sia b) poika. Toinen tyttö osottautui kilpikonnanaamioksi aika varhain, johtuen pienestä vaaleasta läiskästä sen nenässä, mutta mikä kilpikonnanaamio ja millä värillä on ollut enemmän mysteeri. Aluksi se näytti lilalta, mutta nenän edelleen tummuessa ja muita kasvattajia konsultoidessa olen tullut siihen tulokseen, että se näyttäisi olevan suklaakilpikonnatabby naamio (sia h 21). Kasvatuksen kannalta tätä tyttöä on nyt odoteltukin ja nyt pitäisi pähkäillä jääkö se kotiin vai etsinkö sille sijoituskodin.

Värit alkavat pikkuhiljaa hahmoittua

Veljesten korvien kontrastierot, suklaa vs punainen (sia b ja sia d)

Tämän lisäksi pennuille pitäisi keksiä nimet, mutta pää lyö tyhjää, enkä ole saanut päähäni minkäänlaista teemaa. Pennut ovat syntyneet ihan joulun alla, joten jouluisat nimet voisivat olla tietysti yksi teema, mutta se ei jotenkin itsestä tunnu hirveän omaperäiseltä. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa miettiä nimiä, ennenkuin pennut tarvitsee rekisteröidä.

Mamma on ollut koko ajan ihan super, mutta nyt imetyksestä johtuvat ripulikin on alkanut helpottaa. Pentujen siirtyessä kiinteään ruokaan niiden maidotarve on vähentynyt ja mamma on alkanut viettää enemmän aikaa myös pesän ulkopuolella. Tällä hetkellä mamma syö ihan mitä vain, ihan koska tahansa, joten varsinkin pentujen ruokinnan aikaan tarvitsee olla tarkkana siinä, että pennut syövät sen ruuan eikä emo! :D

Mamma ottaa rennosti, kun pennut nukkuvat

Lopuksi vielä vähän pentujen luonteista. Kaikki pennut ovat hyvin reippaita, mutta pienin ruskeanaamio tyttö on osoittautunut rohkeimmaksi. Se on aina ensimmäisenä tulossa katsomaan saisiko se jotain syötävää tai olisiko sille joku uusi lelu.

ruskeanaamio tyttö (sia n)

Kaikista leikikkäin ja porukan sähinäkähinä on kilpparityttö, jonka leikit ovat välillä vähän liiankin rajuja toisten pentujen mielestä. Se tuppaa myös änkemään itsensä pieninmpiin koloihin, joista sitä saa sitten pelastaa kerta toisensa jälkeen.

suklaakilpikonnatabbynaamio tyttö (sia h 21)

Porukan ujoin tai paremminkin harkitsevin yksilö on suklaanaamio poika. Se tulee katsomaan uutta viimeisenä ja sitä saa houkutella leikkeihin mukaan kauan, mutta kun se rohkaistuu leikkimään niin on ilo katsoa, kun toinen leikkii ja leikkii ja leikkii, kunnes väsähtää leikin keskelle.

suklaanaamio poika (sia b)

Punanaamio pojat ovat hyvin samankaltaisia tai sitten se johtuu siitä, että en vieläkään erota niitä toisistaan muuta kuin painon perusteella. Ne ovat uteliaita, leikkisiä ja niillä molemmilla on todella hyvä ruokahalu! Toinen punanaamioista oli syntyessään porukan pienin, mutta tällä hetkellä se painaa toiseksi eniten ja tämä toinen punanaamiohan on sitten porukan ison ja painavin :)

Punanaamio pojat (sia d)

Tässä kaikki tällä erää, mutta yritän päivitellä pentuesivua ahkerasti. Tällä hetkellä mielessä siintää jo pentujen nimeäminen, rokottaminen, rekisteröiminen, madottaminen ja ja ja... Eli paljon on vielä tehtävää, ennekuin nämä pikkupallerot pääsevät maailmalle!

Vaikka kaikki ei mene niinkuin Strömssössä, niin meillä on pentuja!

Hei kaikki!

Suurten vastoinkäymisten jälkeen uskallan viimein kertoa, että meillä on pentuja! Sivustoani lukevat tietävät, että minulla on ollut epäonnea pentueiden kanssa, eikä tämäkään kerta ole ollut poikkeus, mutta kerron siitä vähän myöhemmin, kunhan pennut nyt kasvavat ja voivat hyvin.

Pennut syntyivät 21.12.2016 eli ne ovat nyt 2 viikkoisia. Tähän mennessä ollaan käyty jo 2 eläinlääkärissä, ensiksi vain mamman kanssa kun synnytys ei edennyt ja tarvittiin synnytysapuna oksitosiinia. Vain pari päivää synnytyksen jälkeen eläinlääkäri kutsui uudelleen, kun emolle nousi kova kuume ja emättimestä tuli märkäistä vuotoa. Synnytyksessä kohtuun jäänyt istukka oli saanut aikaiseksi kohtutulehduksen ja mamma joutui heti antibioottikuurille! Mamma oli aluksi aika heikkona, joten pissatin ja kakatin pentuja ensimmäiset päivät, koska mamma ei sitä mielestäni tehnyt. Emolle määrätty antibioottikuuri auttoi ja emo alkoi hoitamaan pentuja päivä päivältä paremmin. Nyt pesässä asuu oikea supermamma, joka alkaa heti hääräilemään, jos pennut vikisevät pesässä.

Jotta tämänkään pentueen kanssa ei olisi tylsää, alkoi yksi pennuista hiipumaan alle viikon iässä. Toimin heti ja soitin eläinlääkärille pyytääkseni antibiootin ja nesteytysvälineet viikonlopun varalle. Sain antibioottikuurin kaikille pennuille, JOS vaikka olisi jotain tulehdusta eikä nesteytys/tukiruokinta auta. Antibiootit haettuani huomasin tällä hiipuneella pennulla navan alueen vähän punoittavan ja ruven muuttuneet pehmeäksi. Pienen tutkiskelun jälkeen huomasin, että napa märki mätää ja diagnoosi pennulle oli valmis: NAPATULEHDUS! Tämän jälkeen tsekkasin kaikkien muidenkin navat ja huomasin, että toisella pennulla oli sama juttu. Kiittelin onnea, että kaikki pennut saivat antibiootit ja nyt sitten vain piikittelemään noin kämmenen kokoista pentua, ensin antibioottineulalla ja sitten vielä nesteyttämistä varten siipineulalla. Tähän päälle vielä myös tukiruokintaa, koska pentu oli heikkona, eikä päässyt taistelemaan nisistä.

Aikamoista haipakkaa on nämä kaksi viikkoa ollut, mutta nyt pennut ovat kasvaneet itsekseen ja kasvattaja on voinut siirtyä taustalle ja antaa mamman hoitaa pentunsa itse. Pentukopassa on tällä hetkellä 5 pentua, 3 poikaa ja 2 tyttöä. Värien arvuutteleminen voi olla hankalaa, koska pennut voivat olla periaatteessa minkä värisiä tahansa, koska mahdollisuus on diluutiolla tai ilman solideihin, kilpikonniin ja tabbyihin. Toivottavasti ajan kanssa värit selkenevät ja pääsen myös rekisteröimään pennut oikein.

Loppuun vielä kuva tyytyväisistä pentusista!

Viitakko pentusia horisointissa!

Hei!

Viikot ovat jälleen vierineet ja voin ilolla kertoa, että meille on suurella todennäköisyydellä tulossa pentusia!

Tupuna näyttäisi olevan raskaasti tiineenä, joten pentuja odotellaan syntyväksi lokakuussa! Tiineysultrassa ei olla tytön kanssa käyty, joten pentujen lukumäärä on tässä vaiheessa mysteeri, mutta toivottavasti siellä nyt edes on porukkaa, eikä kissa ole valeraskaana.  Tässä parit kuvat odottavasta mammasta!

Ennen astutusta....

....ja 5 vko astutuksen jälkeen 

Tuleva mamma venyttelee!

Valitettavasti Jenkingsin astutus ei onnistunut ja kaiken kukkuraksi kissa sairastui kohtutulehdukseen! Tällä hetkellä Jenkings voi hyvin ja on antibioottikuurilla, mutta vaara ei ole vielä ohi ja kontrolliultraus on vielä edessä. Nyt pitää pitää peukut pystyssä, että saataisiin Jenkings kuntoon ja toivottavasti myös tiineeksi!

6 kk hiljaiselon jälkeen vihdoin uusia kuulumisia

Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt aikaa jo 6 kk, joka taitaa olla pisin väli tämän sivuston ylläpidossa. Tässä välissä on sattunut ja tapahtunut paljon sekä kissojen osalta ja muutenkin perheen sisällä.

Suurin mullistus kissojen arkeen on kesäkuussa meille syntynyt tyttövauva, jonka kasvamista mahassa ei kukaan kissa tainnut älytä. Kisut tuntuivat olevan tyytyväisiä, kun useampi heistä mahtui nukkumaan kasvattajan päälle yhtäaikaa. :) Kissat ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan kiinnostuneina, mutta selkeästi se on myös lisännyt hieman jännitteitä kissojen välillä, joten feliway on pöhöttänyt asunnossa heti vauvan tulon jälkeen. Suurin ongelma vauvassa tuntuu olevan se, että itkiessään vauva kuulostaa hyvin paljon stressaantuneelta kissalta, ja tämä ajaa kissat etsimään syyllistä toisista kissoista ja täten johtaa jännitteisiin toisten välillä. Nyt 6 vko jälkeen kisut ovat alkaneet tottua vauvan itkuun ja tuntuvat jo hieman ymmärtävän, että tuo ääni lähtee tuosta ihmeellisestä pienestä ihmisestä. Eniten kissoja on miellyttänyt uusien nukkumapaikkojen ilmestyminen huusholliin. Varsinkin Jenkings on ottanut uudet nukkumapaikat ja uuden tulokkaan haltuun. :)

Nämä uudet nukkumapaikat on tosi kivoja!

Toi vauva on mukavan lämmin, kai tähän saa mennä nukkumaan?

Jo ennen vauvan syntymää kissalassa on sattunut ja tapahtunut. Jenkings kävi CFA-näyttelyissä Riihimäellä ja omistaja sai uusia kokemuksia erilaisesta näyttelyjärjestelystä. CFA-näyttelyissä kissaa ei itse esitellä tuomarille vaan kissa viedään numerollaan häkkiin, josta tuomari ottaa sen arvosteluun. Jenkings oli ainoa aikuinen colorpoint shorthair, joten se sai rodun parhaan tittelin jokaisesta 6 kehästä ja on näin olleen CFA Champion. Valitettavasti kisu ei saanut Champion (tai jotain) pisteitä, koska sen olisi pitänyt voittaa muita kissoja ja rotunsa ainoana edustajana tämä ei ollut rodun sisällä mahdollista. CFA:ssa jokainen tuomari myös valitsee kaikista arvostelemistaan kissoista 10 parasta, ja nämä saavat myös pisteitä, koska voittavat muita kissoja, jotka eivät tule valituksi. Oma kisuni ei tuonne kuitenkaan yltänyt, joten tämänkin vuoksi pistesaldo jäi nollille. Näyttelyistä jäi positiivinen fiilis, vaikka arvostelun puuttuminen hieman ärsytti. Tuomari siis arvostelee kissan, mutta omistaja ei saa siitä mitään seteliä tai kuule arvostelua, koska yleensä tuomarit arvostelevat suullisesti vain 10 parasta kissaansa. Jos kissasi siis ei ole missään kehässä 10 parhaan joukossa arvostelut jäävät väliin. Tuomareilta voisi kyllä kyllä näyttelyn lomassa kysyä mielipidettä kissasta, mutta Fifessä tämä on kiellettyä ja tuntui siksi väärältä. Overall, voisin käydä vielä uudelleen, mutta jotenkin Fife-näyttelyihin tottuneena ne toimivat mielestäni paremmin.

Täällä mä odotan arvosteluun pääsyä

Arvostelussa eri kehissä

Tää mun pesä on ihana turvapaikka omassa häkissä!

CFA-kokemuksen lisäksi olen käynyt Fife-näyttelyissä Tupunan ja Jenkingsin kanssa. Tupuna sai viimeisen Champion titteliin kuuluvan sertinsä Pirokin näyttelyissä Tampereella toukokuussa! Samassa näyttelyssä Jenkings sai ensimmäisen sertinsä ja samalla depytoi Fife-näyttelyissä. Molempien kissojen väritystä ja turkkia kehuttiin. Silmät olivat molemmilla liian dominoivat (varmaan liian isot ja pyöreät) ja korvat olisivat saaneet olla isommat ja alempana. Hyvä fiilis jäi arvosteluista ja molemmat kisut olivat nätisti näyttelyissä! Viimeisin näyttely, jossa Jenkings esiintyi oli vain pari päivää sitten Surokin kaapelitehtaan näyttelyissä. Siellä Jenkings sai viimeiset sertinsä ja valmistui Championiksi! Tällä kertaa kehuja tuli upeasta, sileästä turkista ja mahtavista sinisistä silmistä. TP-valintoihin Jenkings ei yltänyt, mutta se ei minua haitannut. Tämän lisäksi toinen tuomari huomautti Jenkingsin väristä, että se ei ole klassinen tabby vaan ticked-tabby (raidat näkyvät vain jaloissa ja päässä) ja kissan häntä kuulemma paljastaa sen hyvin selkeästi. Tätä olen itsekin jo arvuutellut, ja samaan hengenvetoon tuomari myös sanoi, että raitojen hentous muualla kropassa ei haittaa, koska kissan kuvio on ticked tabby.

Pirokin näyttelysaldo, Jenkingsin CAC-serti ja Tupunan CH-titteli

Tupunan ja Jenkingsin valmistumiskuohuvat matkalla Kaapelitehtaalle!

Lopuksi vielä pentusuunnitelmiin. Jenkingsille on löytynyt kolli, joten nyt odotellaan pikaista kiimaa, jotta saataisiin tyttö paksuksi. Tästä tulevasta yhdistelmästä tulossa kaikenvärisiä naamioita tabbylla tai ilman. Tupunalle mies on vielä mietinnässä, mutta mahdollisia ehdokkaita on jo tiedossa. Näiden ehdokkaiden kanssa tabbyja ei olisi tiedossa, mutta luultavasti kaikkia neljää pääväriä. Toiveissa on, että molemmat astutettaisiin viimeistään alkusyksystä ja pentuja saataisiin vielä tämän vuoden puolella.

Huh, tulipa pitkä kirjoitus, mutta kyllä puolen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunutkin.

Miss Jenkings! Jotain raidallista atlantin toiselta puolelta ja hieman omakohtaisia kokemuksia tuontikisun hankinnasta

Eli pitkän odotuksen jälkeen vihdoin hän on täällä, eli kissalamme uusin vahvistus;

Melkatz Midnight Sun of Viitakon, Sia f 21

Tätä kaunotarta on odotettu loppukesästä asti Floridasta tänne Suomeen. Miamin matkan kylkiäisenä tämä vähän yli 6 kk pikkuneita matkasi kanssamme Suomeen. Kissa tulee Melkatz-kissalasta, joka on CFA kissala Floridassa ja siellä kasvatetaan lähinnä Colorpoint Shorthair kissoja (eli siamilaisia, joilla on tabby, kilpikonna tai punainen naamio). CFA luokittelee siamilaisiksi vain neljä pääväriä, ruskea-, suklaa-, sini- ja lilanaamiot, joten nämä erikoisemmat naamiovärit simskuissa ovat heidän mukaansa Colorpoint Shorthaireja CFA:n mukaan. Miss Jenkinsillä, (tai lyhyemmin Mittyllä) on suvussaa kuitenkin vain siamilaisia, joten vaikka se ei CFA:n normien mukaan ole siamilainen, omaan Fife kasvatukseeni se sopi vallan mainiosti.

Olen kasvattajana yrittänyt saada itselleni tabbynaamio tyttöä lähes kaikista pentueista, mutta sitä ei valitettavasti pentueisiini syntynyt. Tämän lisäksi Suomessa ei ole tällä hetkellä montaa puhdasta tabbysiamilaista jalostuksessa, joten mahdollisuudet saada tabbyja pentueisiin ovat suhteellisen heikot. Tämän takia mielessäni oli jo vähän aikaa kypsytellyt idea tuoda kissa ulkomailta. Miamin matkan realisoituminen heinäkuussa teki tilanteen teoriassa mahdolliseksi, Kyselyiden, muiden kasvattajien konsuloinnin  ja sukutaulujen tuijottamisen jälkeen löytyi Mitty. Mittyn avulla saisin kasvatukseeni kaipaamaani tabbya ja samalla toisin Suomeen hieman erilaisella sukutaululla varustetun siamilaisen, joka laajentaa puhtaiden siamilaisten geenipoolia.

Mitty on siis rekisteröity CFA:n, joten ensimmäiseksi minun pitää rekisteröidä se Fifeen, jotta voin edes miettiä kasvattamista. Se on todettu PRA negatiiviseksi, mutta siitostestien yhteydessä varmistan sen vielä verikokeesta (ensimmäinen testi on otettu poskisolunäytteestä).

Miss Jenkins ottaa rennosti rankan matkan jälkeen

 Vaikka kaikki kuljetuksen ja Suomeen tuomisen kanssa menivät hyvin, niin tämän pitkän prosessin edetessä huomasin, että kissan tuominen ulkomailta vaati paljon viitseliäisyyttä ja verrattain paljon myös rahaa. Ensinnäkin kissan tuonti USA:sta vaatii sitä, että ottaa selvää mitkä kaikki asiakirjat ja rokotukset kissalla pitää olla, että sen ylipäätään saa tuoda Suomeen. Tämän lisäksi täytyy löytää kasvattaja, joka haluaa myydä kissan ulkomaille ja se voi olla hankalaa ja monet kasvattajat pyytävät ulkomaille myymistää pennuista kalliimman hinnan. Tähän päälle pitää ottaa huomioon myös kissan tuontikulut joko rahdin kautta tai itse tuomalla lentokoneessa. Tämän lisäksi pitää ottaa myös huomioon mahdolliset uudelleen rekisteröintikulut, tms. jotka kasvattavat tuotikissan kuluja entisestään. Kun nämä kaikki ottaa huomioon on ihan ymmärrettävää miksi tuontikissojen käytöstä jalostuksessa pyydetään isompia maksuja.

Tämän lisäksi tuontitavaran kanssa saa olla tarkkana, koska ostopäätös tehdään lähinnä kuvien ja videoiden kautta. Tämän lisäksi kun kyse on kissoista, jotain kompromisseja voi joutua tekemään, koska kukaan ei voi taata, että tähän pentueeseen syntyy juuri sellainen pentu, jonka sinä haluat. Itselleni kompromissi oli hankkia kilpikonnatabby tyttö, mieluiten olisin ottanut ihan vain tabbytytön, mutta niitä ei ollut tarjolla tai muutenkaan edes tulossa, joten oli päätettävä otanko kilpikonnatabyn vai en pentua ollenkaan. Tämän lisäksi ainakin siamilaisilla, eri järjestöt painottavat eri ominaisuuksia. Fifessä haetaan paljon tyypikkäämpää pään muotoa ja isoja korvia, mutta kissan väristä annetaan paljon anteeksi varsinkin kissan vanhetessa. CFA:ssa sen sijaan kissojen silmien ja turkin väriin kiinnitetään enemmän huomiota ja tähän pyritään myös jalostuksessa. Mittyn silmien väri ja turkin sileys on enemmän kuin upea, mutta korvat voisivat olla vähän isommat ja silmät eivät niin pyöreät.

Skarppina ja vähemmän skarppina

Kaiken kaikkiaan olen tuontikissaani hyvin tyytyväinen ja ettävihdoinkin sain  Miss Jenkinsin kotiin asti. Nyt sormet ristissä odotellaan myös tälle pikkukissalle kiimaa ja muutenkin hyvää tulevaisuutta.

Odottavan aika on jälleen kerran pitkä...

Hei taas!

Tupunalle tuli menestystä Turun kissanäyttelyiden avoimesta luokasta! Se voitti sertikisan ja sai sertinsä ja samalla se oli myös värin paras eli BIV! Todella hyvä saavutus pikkukissalta, joka näyttää kotona niin vaatimattomalta ja tummalta, kun sitä vertaa meidän mummokissa Enniin.

Kuten kuvasta näkyy syöminen on mukavaa edelleen

Pentuesuunnitelmat ovat taas nytkähtäneet askeleen verran eteenpäin, koska ainakin Tupunalla on nyt ollut ensimmäinen kiima. Hieman sai miettiä, että mikä sillä nyt on kun piti kiehnätä ja muuta, mutta kiimalta se ainakin parin päivän ajan vaikutti. Nyt näyttäisi siis siltä, että Tupuna pitäisi astuttaa seuraavan vuoden alussa, kunhan uutta kiimaa pukkaisi... Tätä kiimaa siis on tässä syksyn päivät jo odoteltu, eli siksi tämä on hyvin mieleinen uutinen.

Tupuna, pikkukisu

Olin tuossa työmatkalla ja bongasin mitä ihanimman jouluneuleen, ja eihän sitä voinut olla ostamatta! Tupuna ja neuleen kissa ovat aivan kuin kaksi marjaa, vai mitä?

Lopuksi vielä rauhaisaa joulun odotusta kaikille ja ihanaa uutta vuotta. Minulla on toiveet jo uudessa vuodessa, ja toivon, että kaikki menee hyvin ja tammikuussa 2016 meiltä löytyy jotain raidallista ja sinisilmäistä kotoa! Ja toivottavasti se tulee toimeen nykyisten kisukamujen kanssa. ;)

Hyvää joulua kaikille ja rauhaisaa uutta vuotta 2016!