Paljon on sattunut ja tapahtunut 3 viikossa. Lupu alkoi maistelemaan ruokaa ollessaan jo 3 viikkoa ja sen ruokahalukin näyttää olevan enemmän kuin mainio, kun vertaa sisaruksiin. Tällä hetkellä kaikki pennut ovat lähinnä syöneet baby pateeta, mutta Lupu on käynyt jo äitin ruokakupilla ja tänään maisteli pakastettua hiirenpoikasta, jota isot kissat vain päätyivät haistelemaan. :) Ja ruokaahan menee... Mamman ruokahalu tuntuu olevan pohjaton ja kun siihen päälle lisää pentujen ruuan määrän niin oli ihan hyvä tilailla suuri määrä ruokaa Zooplussalta. Tässä pari kuvaa ruokakuormasta, joka tuli tilattua.
Baby pateeta pennuille, toivottavasti nää kestäisi kuukauden päivät
Muuta ruokaa mammalle, mummulle ja sille yhdelle itikselle, purkkeja piisaa...
Onneksi kaikki ruoka mahtui kaappiin ja vielä suht siististi!
Sunnuntaikappale baby pateissa, pitäisiköhän tästä reklamoida? :)
Nyt myös kun pennut ovat siirtyneet kiinteään ruokaan, niin mukavaa lisätehostetta päiviin on tuonut "pissat/kakat väärissä paikoissa"- rumba. Kolmannen viikon lopussa ensimmäinen pissalammikko löytyi lattialta ja sen siivottuani huomasin, että strudipesään oli taidettu tehdä yhdet, jos useammatkin pisut. Lisää siivoamista ja pesukoneeseen pyörimään sturdipesän pehmikkeet. Ja uudet pyyhkeet ja muut pehmikkeet tilalle. Tämän lisäksi hiekkalaatikoita pennuille ja yritys saada ne ymmärtämään, että sinne voi tehdä ne pissat. Pissat löytyivät tämän jälkeen sekä hiekkalaatikosta ja parina iltana myös sturdista ja lattialla olleesta päiväpeitoista, joten pesukone pyörimään jälleen. Pentujen ollessa 5 viikkoa ja useiden pesukoneellisten jälkeen sturdipesä lähti pentuhuoneesta ja VOILÀ kaikki pennut alkoivat käydä useammin hiekkiksellä pissalla. Kakkojen suhteen olen näistä pennuista hyvinkin positiivisesti yllättynyt, koska vain yhdet ripulit olen siivonnut lattialta, muuten ne on tehty hiekkiksiin. Nyt kun pennut pääsevät sänkyyn niin pidetän sormet ristissä, että mukava pehmeä alusta ei aja niitä pissailemaan sänkyyn.
Pentujen aktiivisuustaso on kasvanut aivan uusiin ulottuvuuksiin, ne yrittävät päästä pentuhuoneesta pois aina kun on mahdollista ja rellestävät häntä putkella huoneesta toiseen. Välillä täytyy myös juosta sivuttain kylki edellä, jos lähellä on jotain pelottavaa. Aamulla kun laittaa jalat maahan sängystä, Tupuna juoksee jalkoihin ja alkaa maistella niitä, tai yrittää kiivetä pyjaman housuja pitkin sänkyyn. Lelut ovat ihan pop juttu ja varsinkin piipunrassit, jotka ovat niin arvokkaita, että toisille pitää murista, etteivät ne vie niitä pois. :)
Nyt mä vähän tassutan tota mitä sä pidät kädessä... (Lupu)
Tää on mun lelu, älä tuu yhtään lähemmäs! (Lupu ja Tupuna)
Mä löysin tälläisen mukavan piilopaikan, jonne muut ei pääsekkään. (Lupu)
Oisko sulla siellä jotain hyvää mulle? :P
Mä niin annan kyytiä tälle pyyhkeelle... (Hupu)
Mamman kanssa voi välillä myös posettaa (Hupu, Tupuna, Töppönen)
Nyt mä niin saan kiinni tosta sun hännästä! (Töppönen, Lupu)
Jatkuva leikkiminen onneksi väsyttää pennut ennemmin tai myöhemmin...
Pentujen luonteet ovat myös alkaneet hahmottua entistä paremmin. Tupuna on joukon rämäpää ja aina ensimmäisen joka paikassa. Tämän lisäksi se tuntuu olevan myös aikamoinen jäärä, joka tekee asiat niin kuin tahtoo ja ilmoittaa, jos joku ei ole kivaa (esimerkiksi kynsien leikkaaminen on tällä hetkellä ihan tyhmä juttu). Lupu on edelleen chilli kaveri, jolla on iso ruokahalu. Se myös tarkkailee tilannetta hieman kauempaa, mutta on silti suht peloton. Hupu taasen tuntuu ajattelevan, että kaikessa on joku taka-ajatus ja hyvin varovainen uusien asioiden kanssa. Tämän lisäksi se on myös äänekkäin pennuista ja pyytää kovaan ääneen esimerkiksi ruokaa ruoka-aikoina. Luonteiden lisäksi värit ovat hahmottuneet, eli Tupuna on ruskeanaamio (Sia n), Hupu ruskeatabbynaamio (Sia n 21) ja Lupu sinitabbynaamio (Sia a 21). Nyt pitäisi vielä miettiä pennuille niiden viralliset nimet, koska rekisteröinti pitää tehdä ennen 8 viikon ikää. Siinäpä onkin vielä sitten tekemistä.
Lopuksi vielä kastraatitkin ovat päässeet mukaan pentujen hoivaamiseen. Mummo-Enni on ollut tosi huolehtivainen ja jo pidempään halunnut hoitaa pentuja, mutta nyt myös Kide on alkanut sietämään pentuja. Välillä tietysti Kideen pitää sähistä varmuuden vuoksi pennuille, mutta se noissa pennuissa onkin tosia ihanaa, kun ne eivät oikein tuosta Kideen sähinästä välitä, vaan yrittävät päästä sen jälkeen vielä lähemmäs :)
Kide-tädin kanssa raapimispuussa (Lupu)
Pentujen hoitaminen on mummo-kissan parasta puuhaa...
...,mutta rankka pentujen hoitaminen vaatii myös rentoutumista...
...ja lepoa kissakaverin kanssa!
