Pentujen kodit tiedossa!

Hei jälleen kerran!

Pennuista ei ole tullut hirveästi kyselyitä, mutta kyselyt, joita on tullut ovat olleet mukavia. Itseasissa kävin niinkin mukavasti, että molemmat pojat löysivät yhteisen kodin. Tämän lisäksi sovittiin uuden omistajan kanssa, että varhaiskastroin molemmat pojat, koska ne menevät lemmikeiksi. Tällä tavoin pennut pääsevät uuteen kotiin jo valmiiksi leikattuna, eikä minun tarvitse stressata myöhemmin siitä, onko ne leikattu vai ei. Tämän lisäksi jätän pentueesta tytön itselleni, jonka kanssa on sitten tarkoitus käydä näyttelyissä ja myöhemmin saada pentujakin aikaiseksi. :)

Sitten muihin pentukuulumisiin, eli pennut jatkavat kasvamistaan ja ovat jo noin 1 kg painoisia möllyköitä. Lupulla oli paha silmätulehdus, johon tarvittiin kahta eri antibiootti pidempinä kuureina (10 päivää). Uusin antibioottikuuri auttoi ja nyt silmät näyttävät terveiltä. Tämän vuoksi pentujen rokottaminen on hieman viivästynyt ja ne rokoitetaan ensimmäisen kerran toivottavasti niiden ollessa 11 viikkoa. Tämän lisäksi pentujen rekkarit ovat saapuneet ja Lupun väri muuttui sinitabbynaamiosta ruskeatabbynaamioksi.  Pennuista on tullut yksiä riiviöitä; ne säntäilevät sinne tänne, purevat varpaasta ja riekkuvat sohvassa tai raapimispuussa. Tässä pentujen tyylinäytteet leikkiessä!

Mä syön tän juuttinarun ny!

Tai sit mä vaan kiusaan siskoa!

Mamma valvoo pentujen leikkejä

Leikkien lomassa täytyy vähän peseytyä...

...jotta jaksaa taas seurata lelua tikkana!

Hei mä kiipeen 1

Hei mä kiipeen 2

Pentu putkessa

Mamman kanssa katsellaan ulos

Seurataan huiskalelua

Kaikki kolme pesässä

Yksi lähti ja pojat jäi

Mä syön tän pesän!

Tämä postaus oli enemmän kuvapainoitteinen, mutta toisaalta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai miten se meni? Tässä kaikki tällä kertaa.

Pienempiä vierailijoita ja pentujen reaktiot

Hei jälleen kerran, vain viikko on kulunut edellisestä päivityksestä ja kaikki pennut syövät tällä hetkellä ruokaa ja painot vain nousevat. Pienenä tai hieman isompana riesana on nyt ollut pentujen vatsat, jotka ovat löysällä. Kaikki saavat maitohappoja ja silti riesana on ripulia :/ Veikkaisin, että Töppösellä alkaa kohta kiima ja äidin maito on mennyt vähän huonoksi ja ärsyttää pentujen mahaa. 

Tänään meillä kävi pienempiä vieraita; siskon 3- ja 5-vuotiaat lapset. Pennut olivat aluksi hieman varautuneita, mutta yllättävän nopeasti pennut olivat sujut lasten kanssa ja lapset saivat kannella niitä ympäri kämppää. Pennut eivät välittäneet, vaikka kanto-otteet eivät olleet aina kovin pehmoisia tai, että silittäminen tapahtui vastakarvaan. Tässä kaksi kuvaa lapsista ja pennuista.

 Hupu ja Lupu viihtyivät tyttöjen sylissä

Tämän lisäksi Enni ja Töppönen tulevat hyvin toimeen ja yksissä tuumin pitävät pentuja silmällä. Ennin vastuulle on tullut enimmässä määrin pentujen kanssa leikkiminen ja touhuaminen, mamma kun haluaa olla enemmän paijattavana tai muuten vain tuulettua, kun pääsee pois pentuhuoneesta. Enni on kyllä todella huomaavainen pentujen kanssa ja jaksaa leikkiä niiden kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Enni on päässyt myös penturuuan makuun, joten se on saanut vähän lisää massaa ja karvakin tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Lisäksi myös Kideen astma on reagoinut uusiin lääkkeisiin ja yskiminen on hieman vähentynyt. Toivottavasti lääkkeet vaikuttavat jatkossakin ja saataisiin yskiminen kokonaan loppumaan. 

Mamma ja mummo pitävät huolta siitä, että lapset leikkivät pentujen kanssa nätisti!

Lisäilin pentueet kansioon myös 7-viikkoiskuvat. Lopuksi pennut ovat saaneet viralliset nimet! Joulupennuista tuli koodinimien johdosta Ankkalinna-pentue ja pennut rekisteröitiin nimillä; Viitakon Taikaviitta (Hupu), Viitakon Heimo Huima (Lupu) ja Viitakon Matami Mimmi (Tupuna). Minulla oli kasvattajanimeä hankkiessa yhtenä vaihtoehtona Taikaviitan kissala, johtuen kummityttö Taikasta ja sukunimi olisi jotenkin tullut myös nimestä mutkan kautta esille. :) Tämä nimi oli kuitenkin jo varattu ja Aku Ankka-sarjakuvien ystävänä nämä nimet oli helppo keksiä pennuille ja mielestäni ne kuvastavat hyvin niiden luonteita.

3 viikkoa vierähti nopeasti, paaaaljooon kuulumisia!

Hei pitkän ajan jälkeen, ainakin näin pentujen kehitystä seuranneena tuntuu, että aikaa olisi kulunut vieläkin enemmän! 3 viikkoa sitten pennut vielä lähinnä mönkivät pesässä, söivät ja nukkuivat. Nyt niistä on kehittynyt aktiivisia termiittejä, jotka juuri oppivat vielä kiipeämään sänkyyn terrorisoimaan kasvattajaa myös nukkuessa. :) Blogin pentuosioon päivitetty pentujen kuvat 4, 5 ja 6 viikkoisina.

Paljon on sattunut ja tapahtunut 3 viikossa. Lupu alkoi maistelemaan ruokaa ollessaan jo 3 viikkoa ja sen ruokahalukin näyttää olevan enemmän kuin mainio, kun vertaa sisaruksiin. Tällä hetkellä kaikki pennut ovat lähinnä syöneet baby pateeta, mutta Lupu on käynyt jo äitin ruokakupilla ja tänään maisteli pakastettua hiirenpoikasta, jota isot kissat vain päätyivät haistelemaan. :) Ja ruokaahan menee... Mamman ruokahalu tuntuu olevan pohjaton ja kun siihen päälle lisää pentujen ruuan määrän niin oli ihan hyvä tilailla suuri määrä ruokaa Zooplussalta. Tässä pari kuvaa ruokakuormasta, joka tuli tilattua.

Baby pateeta pennuille, toivottavasti nää kestäisi kuukauden päivät

Muuta ruokaa mammalle, mummulle ja sille yhdelle itikselle, purkkeja piisaa...

Onneksi kaikki ruoka mahtui kaappiin ja vielä suht siististi!

Sunnuntaikappale baby pateissa, pitäisiköhän tästä reklamoida? :)

Nyt myös kun pennut ovat siirtyneet kiinteään ruokaan, niin mukavaa lisätehostetta päiviin on tuonut "pissat/kakat väärissä paikoissa"- rumba. Kolmannen viikon lopussa ensimmäinen pissalammikko löytyi lattialta ja sen siivottuani huomasin, että strudipesään oli taidettu tehdä yhdet, jos useammatkin pisut. Lisää siivoamista ja pesukoneeseen pyörimään sturdipesän pehmikkeet. Ja uudet pyyhkeet ja muut pehmikkeet tilalle. Tämän lisäksi hiekkalaatikoita pennuille ja yritys saada ne ymmärtämään, että sinne voi tehdä ne pissat. Pissat löytyivät tämän jälkeen sekä hiekkalaatikosta ja parina iltana myös sturdista ja lattialla olleesta päiväpeitoista, joten  pesukone pyörimään jälleen. Pentujen ollessa 5 viikkoa ja useiden pesukoneellisten jälkeen sturdipesä lähti pentuhuoneesta ja VOILÀ kaikki pennut alkoivat käydä useammin hiekkiksellä pissalla. Kakkojen suhteen olen näistä pennuista hyvinkin positiivisesti yllättynyt, koska vain yhdet ripulit olen siivonnut lattialta, muuten ne on tehty hiekkiksiin. Nyt kun pennut pääsevät sänkyyn niin pidetän sormet ristissä, että mukava pehmeä alusta ei aja niitä pissailemaan sänkyyn.

Pentujen aktiivisuustaso on kasvanut aivan uusiin ulottuvuuksiin, ne yrittävät päästä pentuhuoneesta pois aina kun on mahdollista ja rellestävät häntä putkella huoneesta toiseen. Välillä täytyy myös juosta sivuttain kylki edellä, jos lähellä on jotain pelottavaa. Aamulla kun laittaa jalat maahan sängystä, Tupuna juoksee jalkoihin ja alkaa maistella niitä, tai yrittää kiivetä pyjaman housuja pitkin sänkyyn. Lelut ovat ihan pop juttu ja varsinkin piipunrassit, jotka ovat niin arvokkaita, että toisille pitää murista, etteivät ne vie niitä pois. :) 

Nyt mä vähän tassutan tota mitä sä pidät kädessä... (Lupu)

Tää on mun lelu, älä tuu yhtään lähemmäs! (Lupu ja Tupuna)

Mä löysin tälläisen mukavan piilopaikan, jonne muut ei pääsekkään. (Lupu)

Oisko sulla siellä jotain hyvää mulle? :P

Mä niin annan kyytiä tälle pyyhkeelle... (Hupu)

Mamman kanssa voi välillä myös posettaa (Hupu, Tupuna, Töppönen)

Nyt mä niin saan kiinni tosta sun hännästä! (Töppönen, Lupu)

Jatkuva leikkiminen onneksi väsyttää pennut ennemmin tai myöhemmin...

Pentujen luonteet ovat myös alkaneet hahmottua entistä paremmin. Tupuna on joukon rämäpää ja aina ensimmäisen joka paikassa. Tämän lisäksi se tuntuu olevan myös aikamoinen jäärä, joka tekee asiat niin kuin tahtoo ja ilmoittaa, jos joku ei ole kivaa (esimerkiksi kynsien leikkaaminen on tällä hetkellä ihan tyhmä juttu). Lupu on edelleen chilli kaveri, jolla on iso ruokahalu. Se myös tarkkailee tilannetta hieman kauempaa, mutta on silti suht peloton. Hupu taasen tuntuu ajattelevan, että kaikessa on joku taka-ajatus ja hyvin varovainen uusien asioiden kanssa. Tämän lisäksi se on myös äänekkäin pennuista ja pyytää kovaan ääneen esimerkiksi ruokaa ruoka-aikoina. Luonteiden lisäksi värit ovat hahmottuneet, eli Tupuna on ruskeanaamio (Sia n), Hupu ruskeatabbynaamio (Sia n 21) ja Lupu sinitabbynaamio (Sia a 21). Nyt pitäisi vielä miettiä pennuille niiden viralliset nimet, koska rekisteröinti pitää tehdä ennen 8 viikon ikää. Siinäpä onkin vielä sitten tekemistä.

Lopuksi vielä kastraatitkin ovat päässeet mukaan pentujen hoivaamiseen. Mummo-Enni on ollut tosi huolehtivainen ja jo pidempään halunnut hoitaa pentuja, mutta nyt myös Kide on alkanut sietämään pentuja. Välillä tietysti Kideen pitää sähistä varmuuden vuoksi pennuille, mutta se noissa pennuissa onkin tosia ihanaa, kun ne eivät oikein tuosta Kideen sähinästä välitä, vaan yrittävät päästä sen jälkeen vielä lähemmäs :)

Kide-tädin kanssa raapimispuussa (Lupu)

Pentujen hoitaminen on mummo-kissan parasta puuhaa...

...,mutta rankka pentujen hoitaminen vaatii myös rentoutumista...

...ja lepoa kissakaverin kanssa!

Pennut jo 3vko ja värit alkavat hahmottua!

Jälleen kerran päätin päivitellä pentujen kehitystä. Pennut ovat kasvaneet hyvin ja koodinimillä Hupu, Lupu ja Tupuna kutsutut pennut alkaa erottaa toisistaan muutenkin kuin koon perusteella, Kaikille pennuille tuli heti väriä, joten suurella todennäköisyydellä ne ovat joko sini- tai ruskeanaamioita. Nyt vielä sitten pitäisi tietää ovatko pennut solideja ja tabbyja. Ensimmäiset raidat huomasin Hupun hännässä ja seuraavaksi Lupun hännässä. Pojat siis ovat tabbynaamioita, Hupu selkeästi ruskeatabby, mutta Lupu voi olla ruskea- tai sinitabby. Tabbytyttöä toivoin, mutta sitä ei tainnut tulla, koska Tupunan häntä on pysynyt raidattomana. Tupuna siis on joko ruskea- tai sininaamio.

Pentujen hännät - raitaa näkyy!

Nyt pitäisi sitten alkaa etsimään pennuille koteja ja pohtia, minkä näistä haluaisi pitää kotona. Lisäilin kuvia myös FB-sivulle, josta löytyy enemmän pentujen kehitystä. Edistytty on siten, että pentujen silmätulehdus on parantunut, kun saatiin käyttöön silmätipat. Töppönen on ihan hyvä mamma, ei läheskään niin tarkka kuin Enni, mikä on ihan hyvä vain. On mukavaa nähdä pennuilla ihan kunnon viikset, kun mammalla ei ole tarvetta syödä niitä. :)

Enni-mummukin on ollut ihan kiinnostunut pennuista ja käynyt pesemässä pentujen pyllyjä. Valitettavasti Enni sai jonkun flunssapöpön ja meni äänettömäksi. On samalla huvittavaa ja säälittävää, kun Enni on normaalisti todella äänekäs, mutta tällä hetkellä mitään ei kuulu ja suu vain käy auki yhtä paljon kuin normaalistikin. :) Valitettavaa on myös se, että Enni ei nyt tässä flunssassa pääse katsomaan pentuja, jotta pennut pysyvät nyt terveinä.

Tässä nyt pikaiset kuulumiset, pian taas lisää...

Pennut kasvaa...

Hei taas!

Pennut ovat kasvaneet ihan mukavasti, varsinkin tyttö Tupuna. Kaikilla on silmät nyt auki osittain tai kokonaan ja tämä on hieman aiheuttanut ongelmia ja jouduimme käymään tänään eläinlääkärilläkin... Hupulla siis toinen silmä on rähminyt ja sitä on pitänyt hautoa ja puhdistella päivittäin, koska se on rähminyt umpeen asti. Tämän vuoksi siis käytiin nyt eläinlääkärillä ja saatiin silmään Fucitihalmic antibioottivoidetta ja käsky, että silmä pitää avata mahdollisimman pian jos se rähmii umpeen, jottei märkä vaurioita sarveiskalvoa. Näillä ohjeilla siis eteenpäin.

Tupuna mennyt nyt painoissa ohi molemmista pojista ja lisäruokinnan avulla odotellaan, että pojat pian miehistyisivät ja rupeisivat syömään kunnolla. Tämän lisäksi olen tehnyt Facebookkiin kuvakansion, joka on avoin kaikille. Tulen lisäilemään sinne kuvia paljon useammin kuin tänne, koska näin älypuhelinten aikana, otan lähes kaikki kuvat kännykällä, josta minun on helppo siirtää ne tuonne FB:hen.

Tässä kuitenkin vielä kuva söpöläisistä, mutta enemmän kuvia löytyy siis osoitteesta:

https://www.facebook.com/tiina.viita.7/media_set?set=a.10205694421145034.1073741831.1390158834&type=1

Meillä on pentuja!

Ilouutisia tänään! Meille syntyi neljä siamilaista pikkuista eilen. Töppönen aloitti supistelut iltapäivällä, heti sen jälkeen, kun olin keskustellut CatVetin henkiläkunnan kanssa mahdollisesta hätäsektiosta, jos synnytys ei käynnisty. Meiltä löytyy siis viisas kisuemo. Supistukset alkoivat, mutta parin tunnin ähkimisen jälkeen ei ollut mitään näytettävää, joten lähdettiin tarkastamaan tilanne eläinlääkärille. Eläinlääkärillä todettiin, että pennut olivat suurelta osin kunnossa mutta yksi, joka oli tulossa synnytyskanavaan, voi jo vähän huonommin. Osoittautui, että pennut ovat isokokoisia, mikä johtuu luultavasti yliaikaisuudesta. Tämä tuotti emolle harmaita hiuksia, mutta eläinlääkärin avustuksella noin 10-15 min ähistelyn jälkeen putkahti maailmaan ensimmäinen pentu (luultavasti uros), joka oli yli 110 g painoinen. Pian tämän jälkeen tuli seuraava pentu, vielä isompi (yli 120 g), joka myös juuttui osittain synnytyskanavaan. Tämä seuraavakin saatiin ulos eläinlääkärin ja liukasteen avulla. Vielä pitäisi olla 2 pentua tulossa ja totesimme eläinlääkärin kanssa, että olisi parempi, että seuraavat pennut syntyisivät kotona, koska ne olivat vielä hyvinvoivia. Matkalla kotiin maailmaan putkahti hieman pienempi tyttö (106 g), jonka emo pesi ja hoiti kuntoon kuljetuksen aikana.

Viimeinen pentu osoittautui hankalimmaksi ja syntyi vasta pitkän ajan jälkeen. Pennun synnytys kesti noin 4 tuntia, joista noin 20 min pentu roikkui osaksi ulkona. Nähdessäni pennun sikiöpussin, tiesin, että nyt asiat eivät ole aivan kohdallaan ja ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen pentu vihdoin saatiin ulos nykimällä supistusten tahtiin. Pahin pelko osoittautui todeksi, kun synnytyksen ajan velttona ollut pentu ei liikkunut ollenkaan. Synnytys oli kestänyt sen osalta liian kauan ja pentu oli menehtynyt sen aikana. Valitettavasti tätä viimeistä emme saaneet pelastettua. Se olisi ollut uros ja painoakin oli yli 125 g, eli sekin kertoo, miksi sen synnyttäminen kesti niin kauan. Pentu pakattiin siististi boksiin ja vietiin eläinlääkäriasemalle joukkotuhkaukseen. :/

Onneksi kuitenkin 3 pentua selvisi ja nämä kolme voivat tällä hetkellä hyvin ja nauttivat iiisosta maitobaarista, joka emolla on tarjottavana. Pennut nimettiin nopeasti hupu-lupu-tupuna-ketjuksi, ja nyt vain odotellaan miten ne kasvavat! Tässä vielä parit kuvat pennuista ja raukeasta emosta!

Siinä ne mamman mussut on siististi rivissä ja vähemmän siististi!

Isoin poika, Hupu

Tyttö, Tupuna

Toinen poika, Lupu

Tiineysröntgen ja loppuajan odottelua...

Hei taas!

Johtuen edellisten pentueiden epäonnesta, päätin viedä Töppösen vielä tällä viikolla ultraan/röntgeniin, jotta nähdään monta pentua pitäisi olla tulossa. Olin siis tuntenut ainakin yhden pennun mahassa, mutta en ollut varma hypistelenkö vain yhtä ja samaa pentua vai onko siellä useampia. Lähdimme siis luottoeläinlääkärille CatVettiin ja eläinlääkärissä jälleen Töppösen valloittava luonne tuli esiin. Töppönen oli hieman pelokas, mutta kertaakaan se ei sähissyt vaan antoi tehdä ultrauksen ja röntgenin vähän pyristellen, mutta muuten se oli tosi reipas.

Tässä kuva Töppösestä ja sen vaaltavasta mahasta!

 Töppönen on tällä hetkellä niiiin hellyydenkipeä!

Ultrassa löydettiin ainakin 3 pentua, jotka voivat hyvin ja röntgenissä löydettiin vielä yksi pentu lisää, joten hyvin suurella todennäköisyydellä mahassa möyrii tällä hetkellä 4 pentua! Seuraavalla viikolla toivottavasti tapahtuu jotain ja kauan odotetut joululahjat putkahtavat maailmaan! Loppuun vielä pari kuvaa mammasta kun se ottaa rennosti.

 Relax!

Ihmisten välissä, vieressä tai missä vain ihmisten kanssa on hyvä olla.